Erikoislääkärien koulutukseen suunnitellaan useita muutoksia lähivuosina. Joillakin aloilla koulutusmääriä pitäisi arvioiden mukaan tuplata, kun taas toisilla aloilla lääkäreitä valmistuu nykytahdilla liikaa.
Vinoumat pitäisi saada korjattua, jotta väestölle voitaisiin tarjota hoitoa todellisen sairastavuuden mukaisesti. Näin sanoo ylilääkäri Teppo Heikkilä sosiaali- ja terveysministeriöstä. Lääkäreiden jakautuminen eri aloille vaikuttaa myös siihen, millaista hoitoa on eniten tarjolla.
– Konkreettisella tasolla esimerkiksi fysiatrien ja ortopedien määrillä saattaa olla vaikutusta potilaiden selkävaivojen hoitoon. Jos ortopedeja on enemmän, hoidossa voivat painottua liikaa leikkaukset. Fysiatriassa taas potilaita hoidetaan konservatiivisin keinoin, Heikkilä kertoo.
Ministeriölle tehdyssä selvityksessä arvioidaan, että esimerkiksi fysiatrian, keuhkosairauksien, psykiatrian ja reumatologian koulutusmäärät pitäisi kaksinkertaistaa. Suurin vähennystarve puolestaan on ortopediassa, plastiikkakirurgiassa ja silmätaudeissa.
Koulutusta lisättävä sadalla vuodessa
Selvityksen tekijä erikoislääkäri Johanna Rellman kertoo, että lääkärikoulutuksen murrosvaiheen taustalla on erikoislääkärien eläköitymisaalto. Kun nyt eläkkeelle jää noin 350 erikoislääkäriä vuodessa, 2020-luvulla luku nousee lähelle viittäsataa.
– Samaan aikaan nähdään, että nuoret lääkärit ovat kiinnostuneita tietyistä erikoisaloista, kuten kirurgiasta. Joillakin toisilla aloilla taas kärsitään lääkärivajeesta jo nyt, Rellman sanoo.
Erikoislääkäreitä valmistuu reilut 500 vuodessa. Tulevaisuudessa määrää pitäisi lisätä arviolta sadalla eläköitymisen takia.
Alueellisesti suurin lisäystarve on Itä-Suomen yliopistossa ja mahdollisesti myös Helsingin yliopistossa pääkaupunkiseudun väestönkasvun takia. Yliopistosairaaloissa lääkäritilanne on hyvä, mutta monissa keskussairaaloissa kärsitään lääkäripulasta.
”Liikaa ei pitäisi ohjailla”
Lääkärikoulutuksen uudistamista valmistellaan jo sosiaali- ja terveysministeriössä selvityksen pohjalta.
– Nykyisin nuoren lääkärin hakeutumista opiskelemaan jotain tiettyä erikoisalaa ei ole juuri ohjattu tai säännelty, Heikkilä huomauttaa.
Jatkossa tilanne voi olla toinen. Pohdittavana on ohjauskeinoja, jotta erikoislääkäreitä saataisiin riittävästi ja oikea määrä kaikille erikoisaloille koko Suomessa.
Vaihtoehtoja ohjauskeinoiksi on useita. Nuoria lääkäreitä voi yksinkertaisesti valistaa tulevaisuuden työvoimatarpeista eri erikoisaloilla. Yliopistot voivat myös ottaa käyttöönsä aidon valintamenettelyn tai jopa koulutusohjelmakohtaiset kiintiöt. Myös rahoitusta voisi muuttaa niin, että tukea saa enemmän lääkäripulasta kärsiville aloille.
Lääkäriliiton varatoiminnanjohtajan Hannu Halilan mukaan liikaa ei kuitenkaan pitäisi ohjailla.
– Olen käyttänyt sellaista vertausta, että jos joku on peruskoulusta lähtien halunnut ortopediksi, hänestä ei välttämättä tule hyvää psykiatria. Toisaalta nuoret lääkärit kyllä katsovat työllisyystilannetta ja sitä, minne pääsee nopeammin erikoistumaan.
Lääkärien eläköityminen kiihtyy suurimmilleen 2020-luvulla, mikä lisää tarvetta kouluttaa uusia erikoislääkäreitä.
Suurin lisäystarve viime vuosien koulutusmääriin on fysiatriassa, keuhkosairauksissa, kliinisessä kemiassa, psykiatriassa ja reumatologiassa.
Lisäkoulutustarvetta on myös mm. foniatriassa, naistentaudeissa, neurologiassa, patologiassa, sydän- ja rintaelinkirurgiassa ja syöpätaudeissa
Suurin suhteellinen koulutuksen vähennystarve on ortopediassa, plastiikkakirurJo yli 600 opiskelee lääkäriksi ulkomailla giassa ja silmätaudeissa, lievempää muun muassa anestesiologiassa ja työterveyshuollossa.
Suomessa noin 80% lääkäreistä erikoistuu työuransa aikana erikoislääkäriksi.
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee toimenpideohjelmaa, jossa on tavoitteena ohjata erikoislääkärikoulutusta aiempaa enemmän väestön ja palvelujärjestelmän tarpeiden mukaisesti.
Lähteet: Sosiaali- ja terveysministeriö, Lääkäriliitto
