Nepalissa eletään uuden katastrofin pelossa vuosi tuhoisan maanjäristyksen jälkeen.
Vuoden aikana maassa on ehtinyt olla lähes 500 jälkijäristystä. Suomalainen avustustyöntekijä Merja Färm kertoo, että vähänkin voimakkaamman järistyksen iskiessä ihmiset säntäävät yhä ulos.
– Itselläkin pulssi nousee, kun (maa) vähän värähtää, vaikka tietääkin asuvansa hyvässä talossa, Kirkon ulkomaanavun palveluksessa oleva Färm kuvaa puhelimitse pääkaupungista Kathmandusta.
Viime vuoden huhtikuussa tapahtuneen järistyksen aiheuttamaa tuhoa täydensi toukokuussa sattunut uusi voimakas järistys. Niissä kuoli yhteensä liki 9 000 ihmistä ja miljoonien kodit tuhoutuivat.
Maahan on virrannut ulkomailta apua ja auttajia, mutta jälleenrakennus on edennyt erittäin hitaasti. Niinpä lähes neljän miljoonan ihmisen arvioidaan asuvan edelleen tilapäisasumuksissa. Hidas edistyminen on alkanut turhauttaa ja suututtaa ihmisiä.
– On mennyt yksi talvi, monsuuni on tulossa, ja kotien rakentamiset ovat täysin kesken, Färm kuvaa.
Kansalaiset ja avustusjärjestöt moittivat tilanteesta etenkin viranomaisia, joiden päätöksenteko on ollut varsin verkkaista.
Viralliset talosuunnitelmat valmistuivat myöhään
Kotinsa menettäneille on luvattu avustusta, mutta ehtona on, että talot pitää rakentaa virallisten piirustusten mukaan. Färm pitää tätä sinällään järkevänä, koska tällöin rakennukset on tehty kestämään järistyksiä. Ongelmana on ollut, että viranomaiset ovat saaneet nämä piirustukset valmiiksi vasta muutama kuukausi sitten.
Färm sanoo ihmisten myös epäröivän avustusrahoilla rakentamista.
– He pelkäävät, että rahat pyydetään takaisin, jos he eivät ole rakentaneet oikein.
Kirkon ulkomaanapu on alkuvaiheen hätäavun jälkeen keskittynyt rakentamaan lapsille väliaikaisia koulutiloja. Järjestö on myös kouluttanut opettajia järistyksen jälkeisen tilanteen käsittelyyn.
Työ jatkuu edelleen: tänä ja ensi vuonna tarkoitus on rakentaa maaseudulle 600 väliaikaista luokkahuonetta Unicefin rahoittamana.
”Muistakaa eloonjääneitä”
Kolmen lapsen äiti Laxmi Nyapit, 40, kertoo saaneensa hiljattain ensimmäisen, 150 dollarin (noin 133 euron) maksun. Perhe menetti järistyksessä kotinsa, ja on asunut siitä lähtien teltassa.
Nyapit tienaa päivässä 35 rupiaa (noin 28 senttiä) myymällä käsitöitään.
– Jos emme saa apua, en tiedä, miten pystymme enää koskaan muuttamaan taloon. Joudumme olemaan toisen monsuunikauden täällä, meillä ei ole vaihtoehtoa. Jos hallitus välittäisi, emme asuisi näin vuosi järistyksen jälkeen, hän sanoo.
– (Viranomaisten) pitää muistaa niitä, jotka kuolivat, mutta ensin heidän pitäisi muistaa meitä eloonjääneitä ja tulla auttamaan.
Osa perheistä on kyllästynyt odottamaan. Arviolta yli 100 000 perhettä on muuttanut takaisin koteihin, jotka ovat romahdusvaarassa.
Myös sairaaloiden ja koulujen korjauksilla on kiire. Liki miljoona lasta menetti koulunsa järistyksessä.
TS–STT
