Lännen Median lehdissä kerrottiin maanantaina, että yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan pohjoisen napajään maksimilaajuus jäi tänä talvena pienemmäksi kuin koskaan satelliittimittausten historiassa.
Jutussa Ilmatieteen laitoksen merentutkimusyksikön päällikkö, tutkimusprofessori Jari Haapala arvioi, että Pohjoisnavalle saattaa päästä purjehtimaan kesällä avovettä pitkin jo lähivuosina ja arktinen merijää voi sulaa kesällä ensimmäisen kerran kokonaan pois 2030– tai 2040-luvulla.
Pyysimme Ilmatieteen laitoksella polaarialueiden meteorologian ja klimatologian tutkimusta johtavaa tutkimusprofessori Timo Vihmaa arvioimaan, miten napajään sulaminen vaikuttaa säätiloihin pohjoisella pallonpuoliskolla.
– Tämä on ollut viime vuosina hyvin aktiivisen tutkimuksen aihe, koska napajää on vähentynyt jo hyvin paljon pohjoisessa ja sillä on havaittu jo vaikutuksia keskileveysasteiden säätilassa, Vihma pohjustaa.
Vihman mukaan arktisen merijään sulaminen näyttää johtavan suurimpiin muutoksiin Keski- ja Itä-Aasiassa.
– Näyttää siltä, että Pohjoisen Jäämeren sulaminen on pyrkinyt suosimaan sellaista tilannetta, että Keski-Arktis lämpenee ja siellä vallitsee talvella enemmän matalapaineisia säätyyppejä, kun taas Siperiassa vallitsee korkeapainevoittoisia säätyyppejä. Tämä suosii kylmänpurkauksia Siperiasta Kiinaan, Japaniin ja Koreaan.
Selitys löytyy muuttuvasta ilmanpaineen jakaumasta.
– Kun Jäämerestä sulaa jäätä, se johtaa siihen, että meri luovuttaa paljon lämpöä ilmakehään nimenomaan syksyllä ja talvella, jolloin jään alla oleva meri on paljon lämpimämpi kuin ilmakehä, Vihma selittää.
Vihman mukaan Itä-Aasiassa talviset kylmänpurkaukset ovat tulleet aiempaa yleisemmiksi, voimakkaammiksi ja pitkäkestoisiksi viimeisen 15 vuoden aikana, kun Pohjoisen jäämeren jääpeite on samaan aikaan pienentynyt.
Myös Pohjois-Amerikan itärannikolla on viime vuosina nähty poikkeuksellisen ankaria talvia. Kylmää ilmaa on virrannut Kanadan pohjoisosista syvälle Yhdysvaltoihin asti.
– Siellä asia on vähän kiistanalaisempi kuin Aasian tapauksessa, mutta on yhä enemmän viitteitä siitä, että kylmät talvet Yhdysvaltojen itärannikolla ovat ainakin osittain aiheutuneet arktisen alueen lämpenemisestä ja sen vaikutuksesta ilmanpainekenttiin. Vihma sanoo.
Entäs Suomi sitten, onko meille luvassa siperialaisia pakkastalvia? Ei Vihman arvion mukaan.
– Tähänastisen tutkimuksen perusteella vaikutukset Pohjois-Eurooppaan eivät ole kovinkaan dramaattisia. Se johtuu siitä, että Pohjois-Euroopan sää on niin vahvasti Pohjois-Atlantin kontrolloimaa.
Ilmastonmuutos voi kuitenkin muuttaa tapaa, jolla sää vaihtelee Suomessa. Arktinen alue on lämmennyt huomattavasti nopeammin kuin matalammat leveysasteet, mikä on pienentänyt lämpötilaeroa sen ja päiväntasaajan välillä.
– Tämä lämpötilaero on tärkeä tekijä, joka pitää yllä vallitsevia länsituulia keskileveysasteilla, kuten meillä Suomessa. Kun lämpötilaero pienenee, se pyrkii heikentämään länsituulia, Vihma kertoo.
Jos länsituulet heikkenevät, säätyyppien vaihtelu Suomessa voi hidastua.
– Sää vaihtelee meillä edelleen voimakkaasti, mutta vaihtelevuus voi siirtyä pidemmille jaksoille. Esimerkiksi kesällä helleaalto tai sateinen jakso voi kestää nykyistä pitempään, vaikka kuukauden tai kaksi, Vihma sanoo.
Sama koskee talven pakkasten ja suojasäiden vaihtelua.
– Ilmiöstä ei vielä ole valtavan voimakasta näyttöä, mutta sitä näyttäisi ilmenevän keskileveysasteilla jossain määrin jo nyt, Vihma sanoo.
