Vanhan perinteen mukaan karkauspäivä on nurinkurisuuksien päivä, jolloin kaikki on päälaellaan. Silloin myös naiset voivat kosia.
Tapa on tunnettu varsinkin Englannissa ja läntisessä Keski-Euroopassa jo vuosisatojen ajan. Suomeen karkauspäivän kosimisperinne rantautui 1800-luvun lopulla. Euroopassa naiset eivät voineet kosia miehiä. Naisen esittämä kosinta oli miehisen yhteisön mielestä paitsi sopimatonta myös nurinkurista. Mutta karkauspäivänä maailmankirjat olivat jo muutenkin niin sekaisin, että tällainen “tavattomuuskin” sallittiin.
Naisen kosinnasta ei voinut kieltäytyä, mutta siitä sai lunastaa itseänsä vapaaksi. Jos mies ei halunnut vastata myöntävästi, hän selvisi tilanteesta jollain sievällä lahjalla.
– Esimerkiksi Englannissa miesten piti hankkia naisille kauniit käsineet, kertoo kansatieteen yliopistonlehtori Hanneleena Hieta Turun yliopistosta.
Suomessa kosinnan kohteeksi joutuneet, joita avioliittoehdotus ei miellyttänyt, saattoivat päästä pälkähästä antamalla kosijalle lahjaksi hamekankaan.
Hietan mukaan karkauspäivän kosintoja on tapahtunut ja hamekankaita ostettu, mutta Suomessa karkauspäivän kosintaperinteellä ei ole koskaan ollut yhtä suurta merkitystä kuin Keski-Euroopassa.
– Täällä naiset ovat olleet aina tasa-arvoisempia miesten kanssa eikä tuollaista tapaa siis ole tarvittu, Hieta sanoo.
Karkauspäivän kosintatapa on nykyään lähinnä hauska, vanha juttu, mutta kukaan ei kiellä tarttumasta päivän sallimaan mahdollisuuteen. Nykyajan nainen saattaisi tosin ottaa mieluummin vastaan valmiin mekon kuin kangaspalan.
– Vanhemmat sukupolvet muistavat vielä tavan, mutta nuoremmista moni on tuskin edes kuullut karkauspäivän perinteistä. Vastapuolta kannattaakin vähän valaista asiasta, etenkin jos kosii hamekankaan toivossa.
Hietan mukaan karkauspäivällä ei ole tänä päivänä ihmisille enää suurta merkitystä. Se on päivä muiden joukossa.
– Toivottavasti ihmiset, niin naiset kuin miehetkin, kosivat silloin kun siltä tuntuu. Onhan karkauspäivän kosinta hauska tapa ja yksi mahdollinen päivä, jos ei muuten kehtaa kosia poika- tai miesystävää. Jos tahalteen lähtee havittelemaan hamekangasta, niin kannattaa muistaa, että siihen liittyy oma riskinsä, Hieta nauraa.
Karkauspäivää vietetään 29.2.
TS
Karkausvuosi on 366-päiväinen vuosi, jonka helmikuuhun on lisätty 29. päivä eli karkauspäivä. Karkauspäivä lisätään vuoteen, jotta kalenterivuoden vuodenajat vastaisivat astronomisia vuodenaikoja.
Karkauspäivää vietetään neljällä jaollisina vuosina lukuun ottamatta niitä sadalla jaollisia, jotka eivät ole jaollisia neljälläsadalla, koska Maan kierto Auringon ympäri kestää noin 365 päivää, viisi tuntia, 48 minuuttia ja 46 sekuntia.
Karkauspäivän entinen ajankohta 24.2. on peruja yli 2000 vuoden takaa Julius Caeserin kalenteriuudistuksesta. Tuolloin roomalaisten viimeinen kuukausi päättyi helmikuun 23. päivänä, jonka perään oli aiemmin lisätty kokonainen karkauskuukausi. Karkauspäivä säilytti paikkansa kalenteriuudistusten jälkeenkin kunnes vuonna 1998 karkauspäivä siirrettiin helmikuun 29. päiväksi ja ensi kertaa sitä vietettiin 29.2.2000.
Karkauspäivä on Suomessakin ollut tunnettu kansan parissa jo keskiajalla. Vaikka karkauspäivään myöhemmin yhdistyi teemana kosinta, jonka kohteeksi osuva mies ehkä mieluiten juoksisi karkuun, niin sanan merkitys ei kuitenkaan liity pakenemiseen.
Karkauspäivän nimi on peräisin vanhimmasta tunnetusta ajanlaskun apuneuvosta, sauvasta tai levystä, jossa oli reikä kutakin viikonpäivää tai kuukauden päivää varten. Reiässä olevaa tikkua siirrettiin joka päivä vuorokauden vaihtuessa eteenpäin. Karkauspäivänä näin ei tehtykään, vaan se vain nostettiin ylös ja painettiin takaisin samaan reikään. Tikku siis vain hypähti paikallaan, "karkasi", ja putosi jaloilleen.
Karkauspäivä ei ole kenenkään nimipäivä. Karkauspäivänä syntyneellä on mahdollisuus joko viettää syntymäpäivää vain joka neljäs vuosi tai viettää sitä helmikuun 28. tai maaliskuun 1. päivänä.
Lähteet: Hanneleena Hieta, Wikipedia, Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto.
