Syyria kärsi historiallisen pahasta kuivuudesta juuri ennen sisällissodan syttymistä. Se ei ole sattumaa.
Kuivuudella, ilmastonmuutoksella ja veden tuhlaamisella oli osansa tapahtumissa, jotka johtivat Syyrian sisällissodan syttymiseen vuonna 2011. Tämä käy ilmi muun muassa PNAS-tiedelehden sekä ajatushautomo the Center for Climate and Securityn julkaisemista tutkimuksista.
Syyria kärsi vuosina 2007–2010 pahimmasta kuivuudesta koko tutkitun historiansa aikana. Joillakin alueilla 75 prosenttia maanviljelijöistä menetti koko satonsa. Se on paljon maassa, jossa joka kolmas asukas työskenteli noihin aikoihin maataloudessa.
– Sellainen kuivuus olisi aiheuttanut ongelmia mille tahansa hallitukselle. Syyrian hallitus kuitenkin hoiti asiat huonosti, sanoo tutkija Armenak Tokmajyan.
Syyrian Alepposta kotoisin oleva Tokmajyan tutkii Syyrian sisällissotaa Central European Universityssä Unkarissa.
Satotappiot ajoivat maanviljelijöitä köyhyyteen, ja samaan aikaan hallitus leikkasi maataloustuista. Myös yksityinen sektori investoi mieluummin turismiin perinteisen maatalouden sijaan.
YK:n mukaan 800 000 syyrialaista menetti toimeentulonsa hallituksen toimien, kuivuuden ja muiden ympäristöongelmien takia.
Kuivuuden aikana 1,5 miljoonaa syyrialaista joutui muuttamaan maalta kaupunkeihin. Kaupungeissa oli jo valmiiksi toiset 1,5 miljoonaa Irakin sodan pakolaista.
Muuttoaalto oli Syyriassa täysin ennennäkemätön. Slummit kasvoivat räjähdysmäisesti. Köyhyys ja työttömyys lisääntyivät.
– Slummeissa asuvat ihmiset lähtivät protestoimaan, Tokmajyan sanoo.
Presidentti Bashar Al-Assadin vastaiset protestit alkoivat Syyriassa arabikevään innoittamina maaliskuussa 2011. Sitä seurasi sisällissota, jossa on kuollut arviolta 250 000 ihmistä.
Hallitus suosi vehnää ja puuvillaa
Kuivuuden ja sisällissodan välille ei voi vetää suoraa linkkiä, muistuttaa konfliktintutkija Teemu Palosaari Tampereen yliopistosta.
– Vaikeat ajat saavat ihmiset joskus myös tiivistämään yhteistyötä.
Kuivuus on vain yksi tekijä, joka lisäsi konfliktin todennäköisyyttä. Tokmajyan pitää olennaisimpana sitä, miten hallitus reagoi kuivuuteen.
Tutkijan mukaan hallitus pahensi kuivuutta omilla toimillaan. Se tuki valtavasti vettä vaativien vehnän ja puuvillan viljelyä. Keinokastelu aavikkovaltaisessa maassa kiihtyi niin, että vesivarat hupenivat.
Ehkä kiinnostavin tekijä sisällissodan taustalla on kuitenkin ilmastonmuutos. Syyrian alueella se nostaa lämpötiloja ja vähentää sademääriä.
Juuri ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen takia vakava kuivuuskausi oli kaksi kertaa todennäköisempi kuin jos ilmastonmuutosta ei olisi.
Tutkija ei tuntenut slummeja
Miten Syyriassa tuolloin asunut Tokmajyan itse koki suuret muutokset ennen sisällissotaa?
Tutkija huokaa. Hänellä ei silloin ollut juuri käsitystä edes muuttoaallosta, saati kuivuudesta. Yhteiskunta oli jakautunut, ja Tokmajyan kuului hyväosaisiin kaupunkilaisiin.
– En koskaan mennyt slummilähiöihin. En edes tiennyt, että ne olivat olemassa.
Sen hän kuitenkin muistaa, että yhtäkkiä moni taksinkuljettaja ei osannut reittejä. He olivat muuttaneet maaseudulta.
TS–STT
