Lännen Median maakuntalehdet kertoivat sunnuntaiaamuna opetushallituksen kannustavan pitämään kouluissa avoimen uskonnollisia päivänavauksia. Opetusneuvos Pekka Iivosen mukaan ne tukevat hyvin koulun eettistä ajattelua.
– Itse sanon aina seurakunnan, helluntaikirkon ja muiden yhteisöjen toimijoille, että kun menette pitämään päivänavausta, sen on syytä olla ihan aidosti uskonnollinen. Minusta hämäräviittaan pukeutuminen eli että sinne mennään puhumaan jotain ihan muuta, ei ole kovin älykästä, fiksua eikä oikeinkaan, Iivonen kertoo Lännen Medialle.
Perusopetuslaissa ei määrätä päivänavausten sisällöstä. Sen sijaan perustuslakivaliokunta ja Opetushallitus linjasivat asiaa vuosi sitten. Uusissa ohjeissa todetaan, että uskonnollisten päivänavausten pitäminen kouluissa on sallittua, kunhan niistä ilmoitetaan oppilaille ja koteihin etukäteen.
– Lähtökohta on, että ne osallistuvat, jotka haluavat, Iivonen sanoo.
Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Petri Karisma toivoo, että kaikki koulut noudattaisivat Opetushallituksen ohjetta aidosta valinnanvapaudesta. Ylen vuoden takaisen kyselyn mukaan 12 prosentissa kouluja oppilaat eivät voineet tosiasiassa valita osallistumistaan uskonnollisiin päivänavauksiin.
– Tiedossamme on, ettei se kaikkialla toteudu. Meille ja Kantelupukki-palveluun tulee asiasta jonkin verran viestejä, Karisma sanoo.
Hänen mukaansa suurin ongelma asiassa on puutteellinen tiedotus kotien suuntaan.
– Tilaisuus, jossa on paljon uskonnollisia elementtejä, saatetaan viedä läpi sillä mentaliteetilla, ettei tässä nyt ole mitään erikoista. Jos rehtori tietää, että nyt puhutaan rapsakkaasti Jeesuksesta, silloin siitä tulee ilmoittaa vanhemmille. Fiksuinta olisi, että tämä tapahtuisi jo lukuvuoden alussa.
Karisma on käynyt peruskoulunsa 70–80-luvuilla, eikä muista koulussaan silloin olleen juurikaan aamuhartauksia.
– En ole varma, onko kriisissä kamppaileva kirkko nyt aktivoitunut kouluissa. Joku piispakin taisi juuri pohtia lehtijutussa, onko nyt sisälähetyksen paikka. Ehkä tämä liittyy siihen?
Hän kehottaa miettimään, onko koulu ylipäätään sopiva paikka uskonnon harjoittamiselle. Perustuslaki sanoo, ettei kukaan ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaiseen uskonnon harjoittamiseen.
– Onhan se erikoista siihen nähden, että itse uskontotunnilla ei saa olla mitään tunnustuksellisuuteen liittyvää. Mutta näin minäkin olen ymmärtänyt, että jos kaikki tietävät uskonnollisen tilaisuuden luonteen etukäteen, eikä ketään pakoteta osallistumaan, kyseessä voi olla aikamoinenkin hartaustilaisuus.
Jos Karisma saisi päättää, hän järjestäisi mieluiten kaikki uskonnolliset tilaisuudet vapaaehtoisina ja vasta virallisen koulupäivän jälkeen.
– Esimerkiksi Latokartanon koulussa on kokeiltu uskonnollisesti neutraalia kevätjuhlaa, jonka jälkeen jokainen uskonnollinen yhteisö sai järjestää oman tilaisuutensa, joihin osallistuminen oli oppilaille vapaaehtoista.
Jos tilaisuuksia pidetään, tarjolla tulisi olla myös yhtä arvokasta vaihtoehtoista toimintaa.
– Helsingin Normaalikoulussa on ollut pääsiäisen aikaan mahdollisuus mennä tutustumiskäynnille joko jumalanpalvelukseen tai kasvitieteelliseen puutarhaan. Se on oikein: silloin ei kukaan leimaudu, kun on aito valinnanvapaus kahden tasa-arvoisen tapahtuman välillä, Karisma sanoo.
