Talvivaaran ympäristökäräjät jatkuvat lähiviikot todistajien kuulemisella. Tiistaina todistajan valan vannoi Kainuun käräjäoikeudessa Talvivaaran bioliuotuksen asiantuntija, yhtiön entinen teknologiajohtaja Marja Riekkola-Vanhanen.
Vuonna 2009 eläkkeelle jäänyt bioliuotuskonkari uskoo menetelmän purevan Talvivaaran malmiin, vaikka 2005 rakennetun koekasan hyvät tulokset eivät koskaan ole oikeassa tuotannossa täysin realisoituneet.
– Kasan hoitaminen on taitolaji. Kun koekasaa tehtiin, henkilökuntana oli diplomitöitään tekeviä teekkareita. Koekasaa hoidettiin kuin keskoskaappia. Kun isoon tuotantoon siirryttiin, kasaa hoitamassa oli ihmisiä, jotka eivät tajunneet, kuinka tarkkaa työtä se on, Riekkola-Vanhanen kertoi.
Jutun syyttäjät olivat kiinnostuneita kokeista, joita alueen malmilla tehtiin kaivoksen alkuvaiheissa.
– Kokeet vastasivat alan parhaita tutkimuksia ja käytäntöjä. Sain suorittaa kaikki selvitykset ja kokeet, mitä halusin. Niistä voitiin kyllä väitellä muutama päivä, mutta loppujen lopuksi ne tehtiin.
Riekkola-Vanhanen myönsi, ettei ongelmalliseen sulfaattiin kiinnitetty juuri huomiota kaivoksen perustamisvaiheessa.
– Sulfaatti oli sulfaattia, ei siihen kukaan kiinnittänyt silloin huomiota. Talvivaaran malmi on sulfidimalmia ja kun malmi irtoaa, syntyy sulfaattia. Puutavarateollisuus päästi sitä satatuhatta kertaa enemmän luontoon, eikä kukaan piitannut.
”Kemia ei tottele ympäristölupaa”
Mangaanin osalta Riekkola-Vanhanen vieritti vastuuta osin ympäristöviranomaisille.
– Me ei saatu ympäristöviranomaisten määräyksestä nostaa veden ph-tasoa tarpeeksi korkealle, jotta mangaanin osalta tilanne olisi parantunut. Valitettavasti kemia ei tottele ympäristölupamääräyksiä.
Oikeudenkäynnissä on syytettynä neljä entisen Talvivaaran kaivoksen johtohenkilöä. Syyttäjä vaatii kaivoksen perustajalle Pekka Perälle ja kolmelle muulle henkilölle ehdollisia vankeustuomioita törkeästä ympäristön turmelemisesta.
TS–STT
