Varsinais-Suomen eduskuntavaalit ovat viimeisen puolen vuosisadan aikana olleet tarina laitavasemmiston hitaasta hiipumisesta ja kokoomuksen noususta mahtipuolueeksi.
Sdp:n kannatus on ollut sangen tasaista. Vaalitulosten väriläiskiä ovat olleet Smp:n ja Perussuomalaisten jytkyvoitot. Liberaalit ovat kadonneet ja vihreät vakiintuneet.
Vaikka maailma muuttuu, yksi asia pysyy samana: Rkp saa Varsinais-Suomesta aina yhden kansanedustajan.
1966: Sdp:n riemuvoitto
Vuoden 1966 eduskuntavaaleissa Sdp nousi maan ykköspuolueeksi ja eduskuntaan syntyi vasemmistoenemmistö. Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä valittiin aiemman kolmen sijasta viisi demaria.Rafael Paasiosta leivottiin maan pääministeri.
Vaalipiirin 16 kansanedustajasta yhdeksän edusti vasemmistoa. Paasion lisäksi joukossa oli sellaisia legendoja kuin Sylvi Siltanen (sd),Voitto Hellsten (sd) ja Skdl:nPaavo Aitio. Aitio istui vuoden 1968 jälkeen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä.
Kokoomus oli vielä kahden kansanedustajan eli Olavi Lähteenmäen ja Tauno I. Vartian pikkupuolue. Entisen maalaisliiton eli uuden keskustapuolueen näkyvin hahmo oli pitkäaikainen puoluejohtajaV.J.Sukselainen.
Ääniharava: Skdl:n Paavo Aitio, 13 790 ääntä.
1970: Smp:n läpimurto
Kokoomuksen menestys ja Suomen maaseudun puolueen läpimurto mursivat maan vasemmistoenemmistön. Turun eteläisessä Sdp menetti viidennen paikkansa. Kokoomus sai kolmannen edustajan: nuoren ”remonttimiehen” Juha Vikatmaan.
Smp:n historian ensimmäinen varsinaissuomalainen kansanedustaja oli Loimaan Mauno Kurppa. Monet pitkäaikaiset kansanedustajat valittiin nyt ensimmäistä kertaa: esimerkiksi keskustapuolueen Taisto Tähkämaa sekä Skdl:nAnna-Liisa Jokinen ja Ensio Laine. Tosin Laine oli noussut varapaikalta eduskuntaan jo toukokuussa 1968, kun edeltäjä Pekka Silander menehtyi dramaattisesti eduskuntatalon edessä.
Rkp:n C.O. Tallgrenista tehtiin vaalien jälkeen valtiovarainministeri.
Ääniharava: Skdl:n Paavo Aitio, 12 164 ääntä.
1972: Samat kasvot uudelleen
Tammikuun 1972 hajotusvaalit eivät juurikaan muuttaneet Turun eteläisen vaalikarttaa. Skdl menetti yhden paikan ja Smp sai toisen edustajan: Arvo Sainion, nykyisen kansanedustajan Kike Elomaan isän. Sekä Sainio että Kurppa ajautuivat myöhemmin Suomen kansan yhtenäisyyden puolueen riveihin. Sainio teki ns. poliittisen kolmiloikan, sillä hän palasi välillä hetkeksi Smp:hen.
Sdp:stä, kokoomuksesta, Rkp:sta ja Lkp:sta valittiin täsmälleen samat edustajat kuin kahta vuotta aiemmin. Vuoden 1970 vaaleissa pudonnut keskustapuolueen Sukselainen palasi.
Rafael Paasio vaikutti hetken aikaa Sdp:n ”punatulkkuhallituksen” pääministerinä. Esko Niskanen (sd) istui Kalevi Sorsan (sd) pidempiaikaisessa hallituksessa.
Ääniharava: Kokoomuksen Juha Vikatmaa, 14 115 ääntä.
1975: Skdl:n viimeinen vaalivoitto
Neljä vuosikymmentä sitten nähtiin toistaiseksi viimeisen kerran, että laitavasemmiston paikkaluku nousi. Skdl sai neljännen kansanedustajan. Äänestäjien suosikkiArto Merisaari menehtyi Rissalan lentoturmassa jo lokakuussa 1978.
Sdp:ssä pamahti poliittinen pommi, kun Rafael Paasio putosi. Poika Pertti Paasio oli noussut varasijalta eduskuntaan jo ennen syksyn hajotusvaaleja.
Kokoomuksen kolmikko uusiutui kertarytinällä. Eräs syy oli Vikatmaan itsemurha vuonna 1974. Uusien joukossa oli muun muassa TurunIlkka Kanerva. Rkp:ssä Tallgren vaihtui Christoffer Taxelliin.
Vaalien jälkeisissä hallituksissa vaikuttivat vuorollaanIrma Toivanen (lib), Aitio ja Tähkämaa.
Ääniharava: Skdl:n Arto Merisaari, 11 910 ääntä
1979: Kokoomus ykköseksi
Kokoomus ei päässyt vaalien jälkeen ”yleisten syiden” vuoksi hallitukseen, vaikka se nappasi melkoisen voiton. Turun eteläisessä paikkaluku nousi kolmesta viiteen. Eräs läpimenijöistä oliEeva Kuuskoski-Vikatmaa, Juha Vikatmaan leski. Kokoomuksen nousua auttoi se, että vaalipiiristä valittiin nyt 17 edustajaa.
Sdp:n Paasioista putosi tällä kertaa Pertti. Hän pääsi varasijalta Jacob Södermanin tilalle takaisin eduskuntaan vuonna 1982. Keskustapuolueen Sukselainen ei enää ollut ehdolla.
Smp teki Varsinais-Suomessa paluun. Paikan otti Pekka Vennamo.
Ministereiksi nousivat Taxell, Tähkämaa ja eduskunnan ulkopuolelta Turun Johannes Koikkalainen (sd).
Ääniharava: Sdp:n Paula Eenilä, 10 904 ääntä.
1983: Smp:n toinen tuleminen
Turun eteläisessä tapahtui kaksi mullistusta. Sdp sai viidennen paikan ja ohitti vaalitappion kärsineen kokoomuksen. Yhden paikan menetys tiesi sitä, että Sauli Niinistö (kok) jäi vielä rannalle.
Smp:n Vennamo kahmaisi vaalipiirin historian muhkeimman äänisaaliin, mikä tiesi eduskuntauraa myös Martti Ratulle. Vennamon noste riitti ministerinpallille saakka.
Loikka pois kokoomuksesta ei tyssäyttänyt Eeva Kuuskoski-Vikatmaan uraa. Tällä kertaa hänen äänensä satoivat keskustapuolueen laariin. Hän nousi sosiaali- ja terveysministeriksi. Salkku pysyi myös Rkp:n Taxellin kourassa.
Ääniharava: Smp:n Pekka Vennamo, 25 088 ääntä.
1987: Ministerien maakunnaksi
Kokoomus palasi viidellä kansanedustajallaan Turun eteläisen ykköseksi. Nyt joukkoon kelpasi myös Niinistö. Valtakunnallinen menestys avasi puolueelle hallituksen ovet, ja sisään marssi Ilkka Kanerva.
Alkanut vaalikausi tunnetaan Varsinais-Suomen todellisena menestyksenä. Yhteen aikaan Harri Holkerin (kok) hallituksessa istui neljä maakunnan ministeriä: Kanerva, Sdp:n Pertti Paasio, Rkp:n Taxell ja Smp:n Vennamo.
Laitavasemmisto jakautui virallisestikin kahtia. Skdl:n riveistä eduskuntaan valittiin Heli Astala ja Anna-Liisa Jokinen. Ensio Laine edusti Demokraattista vaihtoehtoa, Devaa.
Ääniharava: Keskustan Eeva Kuuskoski-Vikatmaa, 15 672 ääntä.
1991: Keskusta seisautti veret
Keskustan historiallisen raju vaalivoitto nosti puolueen Turun eteläisessä vaalipiirissä kokoomuksen ja Sdp:n rinnalle. Kaikki saivat neljä kansanedustajaa. Kansansuosikki Kuuskoski sai rinnalleen kolme tulokasta: Timo Järvilahden, Jarmo Laivorannan ja Olavi Ala-Nissilän.
Vaalien häviäjiä olivat kokoomus ja Smp. Smp:n Vennamo oli siirtynyt Posti- ja telelaitoksen pääjohtajaksi ja ainoan paikan otti Hannu Suhonen. Laitavasemmistossa Deva ja Skdl olivat muuttuneet Vasemmistoliitoksi, joka sai enää kaksi edustajaa.
Rkp:n kestoministeri Taxell oli vaihtanut politiikan Partek Oyj:hin. Tilalle tuli myöhempi puoluejohtaja ja ministeri Jan-Erik Enestam.
Esko Ahon (kesk) porvarihallituksen ministereihin lukeutuivat Kanerva ja hetkisen aikaa myös Kuuskoski-Vikatmaa ja Enestam. Eduskunnan ulkopuolelta ulkoministeriksi nousi vuonna 1993 Raision Heikki Haavisto (kesk).
Ääniharava: Keskustan Eeva Kuuskoski, 21 743 ääntä.
1995: Sinipunavihreä menestys
Keskusta jäi nyt kolmeen edustajaan vaalipiirissä, joka otti nimeensä Turun eteläisen sijasta Varsinais-Suomen. Kuuskoski ei ollut enää ehdolla. Liisa Hyssälän eduskuntaura alkoi.
Voittajia olivat viiden kansanedustajan Sdp ja kokoomus sekä vihreät, joka sai ensimmäisen edustajansa: Turun Janina Anderssonin. Skl menetti kansanedustajansa, Smp:n tarina päättyi.
Vasemmistoliitossa kasvot vaihtuivat. Annika Lapintien yhä jatkuva eduskuntaura alkoi.
Kokoomuksen puheenjohtajaksi nousseesta Sauli Niinistöstä leivottiin uuden sateenkaarihallituksen valtiovarainministeri. Enestam palveli sisäministerinä.
Ääniharava: Kokoomuksen Sauli Niinistö, 18 946 ääntä.
1999: Kokoomus voitti, Skl palasi
Kokoomus pysyi uuden tähtensäVille Itälän johdolla viidessä kansanedustajassa. Niinistö haravoi ääniä tällä kertaa Helsingin vaalipiirissä.
Sdp hävisi yhden paikan. Paasion suvussa sukupolvi vaihtui taas. Pertti siirtyi EU-mepiksi jo vuonna 1996. Nyt eduskuntaan kipusi tytär Heli. Kristillinen liitto palasi eduskuntaan Ismo Seivästön ansiosta.
Maa jatkoi Paavo Lipposen (sd) johdolla sateenkaaren väreissä. Uusi kokoomusjohtaja Itälä vaikutti ministerinä, samoin kokoomuksen Maija Perho ja Rkp:n Enestam.
Ääniharava: Kokoomuksen Ville Itälä, 14 130 ääntä.
2003: Politiikka pysähtyi
Puolueiden paikkajaoksi tuli Varsinais-Suomen vaalipiirissä täsmälleen sama kuin neljä vuotta aikaisemmin. Myöskään kasvot eivät juuri uusiutuneet. Kokoomuksen viisikko, Vasemmistoliiton kaksikko sekä Rkp:n ja vihreiden edustajat pysyivät ennallaan.
Sdp:ssä Jukka Mikkola vaihtui Jukka Roosiin, keskustassa Mauri Salo Esko Kivirantaan ja kristillisdemokraateissa (ex-Skl) Seivästö kävelijä Sari Essayahiin.
Maan punamultahallitukseen nousi Rkp:n Enestam, joka vaihtui kesken kauden uuteen turkulaisjohtajaan Stefan Walliniin. Keskustan Hyssälä oli peruspalveluministeri.
Ääniharava: Kokoomuksen Ville Itälä, 21 422 ääntä.
2007: Puolet edustajista uusiksi
Puolueiden paikkajaossa tapahtui vain pikkuinen muutos. Kristillisdemokraatit menetti ainoan paikkansa, ja vihreät sai toisen edustajan: Turun Ville Niinistön, Sauli Niinistön veljenpojan.
Henkilöiden kohdalla muutos oli sitäkin muhkeampi. Eduskuntaan kapusivat nyt Ville Niinistön lisäksi Jouko Laxell (kok), Petteri Orpo (kok), Anne-Mari Virolainen (kok), Ilkka Kantola (sd), Katja Taimela (sd), Timo Kaunisto (kesk) ja Jyrki Yrttiaho (vas).
Maan porvarihallituksen ulkoministeriksi nousi kokoomuksen ikihonka Ilkka Kanerva, joka suistui tekstiviestiskandaalin johdosta paikaltaan jo vuotta myöhemmin. Rkp:n Wallinin pesti oli pidempi.
Ääniharava: Rkp:n Stefan Wallin, 12 097 ääntä
2011: Jytky jysähti
Suomen yli käynyt poliittinen puhuri tuiversi myös Varsinais-Suomessa. Perussuomalaiset sai kolme kansanedustajaa: Kike Elomaan,Lauri Heikkilän ja Maria Lohelan. Paikat napattiin kokoomukselta, keskustalta ja vihreiltä. Vaalipiirin suurimpina puolueina pysyivät neljän kansanedustajan kokoomus ja Sdp.
Perussuomalaisten trion lisäksi uusiksi kansanedustajiksi nousivat Eeva-Johanna Eloranta (sd) ja Annika Saarikko (kesk).
Varsinais-Suomen ministeripaikat ovat olleet tuulisia. Wallinista tuliJyrki Kataisen (kok) sixpackin puolustusministeri, mutta hän lähti paikalta jo vuonna 2012. Vihreiden ja ympäristöministeri Niinistön hallitustaival ulottui seuraavan eli Alexander Stubbin (kok) hallituksen alkuun. Orpo on istunut Stubbin maa- ja metsätalousministerinä.
Ääniharava: Sdp:n Heli Paasio, 13 958 ääntä.
TS–JARI HEINO
