YK:n väestörahaston Syyria-hätäapukoordinaattoria Dan Bakeria ei käy kateeksi. Ratkaisua neljä vuotta jatkuneeseen sisällissotaan ei ole näköpiirissä, mutta ulkomaat pitäisi taivuttaa jatkamaan apuaan syyrialaisille.
Suurin avustaja Euroopan unioni on viestittänyt, ettei rahaa ole enää yhtä paljon kuin ennen eikä avun jatkaminen entiseen tapaa voi olla kestävä ratkaisu. Jos kukkaron nyörit lopulta höltyvät, avun edellytetään Bakerin mukaan olevan ”todella ihmishenkiä pelastavaa”.
– Miten se nyt pitäisi määritellä? Me autamme raskaana olevia naisia ja ilman apuamme äitejä ja vastasyntyneitä kuolisi. Minusta se on ihmishenkien pelastamista, vaikka ei tietenkään sama asia kuin ruoan antaminen nälkää näkeville, Helsingissä keskiviikkona vieraillut Baker sanoo.
Amerikkalainen kertoo ”parhaan myyntipuheensa” olevan esimerkki Jordaniassa sijaitsevalta valtavalta Zaatarin-pakolaisleiriltä. Reilun vuoden aikana Unfpan palvelut ovat kattaneet leirillä yli 3 000 synnytystä.
– Yksikään synnyttäjä ei ole kuollut ja vastasyntyneiden kuolleisuus on samalla tasolla kuin Jordaniassa yleensä, eli varsin alhainen, Baker kertoo.
– Palvelut siis ovat siellä ja ne toimivat – mutta maksavat myös rahaa.
Suomi oli viime vuonna väestörahasto Unfpan kolmanneksi suurin rahoittaja.
Naapurimaat ahtaalla
Bakerin mukaan myös perhesuunnittelun tukeminen pelastaa ihmishenkiä. Synnyttäminen keskellä sotaa kun on useasti vakava uhka niin äidin kuin lapsen terveydelle.
– Ja seksihän jatkuu aina, tapahtuipa mitä hyvänsä, Baker toteaa.
Syyriassa tilanne on sikäli hyvä, että syntyvyys oli alhainen jo ennen sotaa, eli ehkäisyvälineiden käyttöön on totuttu. Sodan keskellä niiden saanti on kuitenkin vaikeutunut.
Lisääntymisterveyden ohella Unfpa tukee väkivallan kohteeksi joutuneita naisia ja tyttöjä. Bakerin mukaan kyse ei ole niinkään raiskauksista sodankäynnin välineenä, vaan enemmänkin väkivallasta, jollaista esimerkiksi perheissä esiintyy myös muulloin kuin kriisitilanteissa.
Baker muistuttaa, että naiskeskuksissa annettava tuki ja tieto voivat hyödyttää ihmisiä myös sodan jälkeen. Näin avulla voidaan saada aikaiseksi myös sitä avustajamaiden kaipaamaa kestävää vaikutusta.
Toinen tärkeä periaate on, ettei apua rajata vain pakolaisiin, vaan keskukset ovat leirien ulkopuolella avoinna myös Syyrian naapurimaiden paikalliselle väestölle.
– Näin täytyykin olla, ettei synny jännitteitä. Jos pakolaisilla alkaa mennä paremmin kuin paikallisilla, niin silloin ollaan todella suurissa vaikeuksissa, Baker sanoo.
Hänen mukaansa Syyrian naapurimaat alkavat olla kestämättömässä tilanteessa. Pakolaisten määrä on vertaansa vailla, ja sota Syyriassa näyttää jatkuvan loputtomiin. Kärsivällisyydellä on rajansa.
– On varmaa, etteivät jordanialaiset tai libanonilaiset aio sietää tilannetta, missä syyrialaispakolaiset jäävät maahan 70 vuodeksi, Baker sanoo viitaten Libanonissa vuosikymmeniä asuneisiin palestiinalaispakolaisiin.
TS–STT
