Eräänlainen jäänne menneisyydestä kummittelee yhä suomen kielessä.
Vaikka neiti- ja rouva-titteleitä käytetään enää hyvin harvoin arkisessa kielenkäytössä, naisen siviilisäätyä leimaavat nimitykset nousevat aika ajoin esiin eri yhteyksissä, kuten tv-sarjoissa, lomakkeissa ja arvovaltaisissa tehtävissä. Titteleiden jonkinlaisesta olemassaolosta kertoo esimerkiksi se, että Kotimaisten kielten keskuksessa on vielä 2010-luvullakin vastattu neiti- ja rouva-sanojen käyttöä koskeviin kysymyksiin esimerkiksi siihen, miten avoliitossa elävää tai eronnutta naista pitäisi kutsua. Erityisesti tittelipohdinta lähti liikkeelle 2000-luvun alussa, kun Tarja Halosesta tuli presidentti eikä hän ollut silloin puolisonsa kanssa naimisissa.
Kotukseen kyselyitä neiti- ja rouva-tittelien käytöstä on tullut nimenomaan kohteliaisuusnäkökulmasta.
– Kun ihmiset ovat kansainvälistyneet, ja huomanneet, että ulkomailla kaupoissakin sanotaan ”madame”, he ovat pohtineet sitä, miten Suomessa kohteliaisuutta ilmaistaan, toteaa Kotuksen erityisasiantuntija Riitta Eronen.
Vaikka osa naisista saattaa kokea neidittelyn ja rouvittelun imartelevaksi, tittelit voidaan kokea myös loukkaukseksi riippuen siitä, millä tavalla niihin suhtautuu ja missä tilanteessa niitä käytetään.
Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen professorin Marianne Liljeströmin mielestä neiti ja rouva ovat kuitenkin pääosin menettäneet alkuperäisen yhteiskunnallisen merkityksensä jo kauan sitten.
– En näe kauhean suurta tarvetta kampanjoida tässä asiassa. Jos ne jotenkin ovat yhä olemassa, silloin ne sidotaan ikäkategorioihin. Melkeinpä se kuitenkin tehdään tänä päivänä ironisessa mielessä, kuten sanottaessa ”neiti on hyvä”.
Erosenkin mielestä neidittelyä ei enää juuri tapaa muulloin kun leikittelymielessä, mutta sen sijaan rouva saattaa olla hänen mukaansa lähes kuka tahansa nainen riippumatta siitä onko naimisissa vai ei.
– 1970-luvulla rouviksi kutsuttiin tasapuolisuuden nimissä kaikkia naisia ainakin joissakin neuvoloissa ja synnytyssairaaloissa. Nykyään rouvaksi kutsumiseen eri yhteyksissä saattaa liittyä jo vanhanaikaista hohtoakin, Eronen toteaa.
Naisia toisistaan erottelevien nimitysten käytön Liljeström uskookin häviävän suomen kielestä lopullisesti jopa itsestään mitä enemmän yhteiskunta ja parisuhteet moninaistuvat.
Ennen aviosäätyyn, nykyisin enemmänkin ikään sidottujen titteleiden häviämistä jarruttaa Liljeströmin mielestä kuitenkin eräs Suomessa ja maailmanlaajuisesti levinnyt tapa.
– Neitejä ja rouvia ylläpidetään jatkuvasti kyselyillä ja lomakkeilla. Esimerkiksi hyvin usein lentoa varatessa kysytään ihmisten titteleitä. Tittelit pitäisi vain poistaa lukuisista eri planketeista. Nimen ja henkilötunnuksen pitäisi riittää.
Suomen kielessäkin löytyy aivan muita tapoja ilmaista kohteliaisuutta kuin titteleillä.
– Aina kuin on mahdollista, ensisijaisesti kaikkia pitäisi kutsua omalla nimellään. Kohteliaisuus piilee meillä muualla kuin puhuttelusanoissa, esimerkiksi verbirakenteessa, konditionaalimuodossa, Eronen toteaa.
LM–JOHANNA JUUPALUOMA
