Äärimmäisen väkivaltaisen käytöksen ja kahden geenimuunnoksen välillä on havaittu Pohjoismaisessa tutkimuksessa yhteys, tiedottaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).
Tutkimuksessa analysoitiin 895 rikostuomion saaneen suomalaisen perimää. Professori Jari Tiihosen tutkimusryhmä havaitsi yhteyden väkivaltarikosten ja MAOA-geenin välillä. Erityisen suuri yhteys oli tutkijoiden mukaan henkilöillä, jotka olivat tehneet lukuisia väkivaltarikoksia.
Välittäjäaine dopamiinin aineenvaihduntaan liittyvän MAOA-geenin muunnoksen on havaittu jo aiemmissa tutkimuksissa olevan yhteydessä väkivaltaisuuteen. Tutkijoiden mukaan kuitenkin aiemmat MAOA:n yhteydestä väkivaltaisuuteen tehdyt tutkimukset ovat olleet ristiriitaisia, eikä tähän mennessä tutkimustietoa geenien yhteydestä toistuvaan väkivaltaisuuteen tai vakaviin väkivallantekoihin kuten henkirikoksiin ole ollut.
Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että useista väkivaltarikoksista tuomituilla oli perimässään verrokkiaineistoa useammin hermoverkkoihin vaikuttava CDH13-geenin muunnos. Myös tämä muunnos on yhdistetty jo aiemmissa tutkimuksissa impulsiiviseen käytökseen.
– Pohjoismaisen oikeuspsykiatrisen periaatteen mukaisesti mikään riskitekijä – kuten genotyyppi – ei sinällään vaikuta syyntakeisuuteen, vaan ratkaisevaa on rikoksentekijän psyykkinen kokonaistoimintakyky, Tiihonen täsmentää.
Tutkijoiden mukaan on kuitenkin aihetta olettaa, että MAOA-geenin riskimuoto voi johtaa kohonneeseen aggressiivisuuteen päihtyneenä ja siten lisätä väkivallan riskiä.
Suurimmassa osassa Suomen väkivaltarikoksista on vastuussa pieni rikoksenuusijoiden joukko. Nyt havaitut geenityypit voivatkin selittää tutkijoiden mukaan Suomessa jopa 5–10 prosenttia vakavista väkivaltarikoksista.
– Tuloksia ei voi suoraan soveltaa esimerkiksi seulonnoissa tai rikosten ehkäisyssä. Esimerkiksi CDH13-geenivariaation riskimuoto on tavallinen koko väestössä, jossa sitä esiintyy noin kolmasosalla ihmisistä, geneettisiä analyysejä johtanut THL:n professori Tiina Paunio sanoo.
Tutkimus suoritettiin yhteistyössä Niuvanniemen sairaalan, ruotsalaisen Karoliinisen Instituutin, THL:n, Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutin (FIMM), Itä-Suomen yliopiston ja Rikosseuraamusviraston kanssa.
Uusimmassa Molecular Psychiatry -lehden verkkoversiossa julkaistuun tutkimukseen osallistuivat myös muun muassa Harvardin yliopisto, Stanfordin yliopisto, Wellcome Trust, Sanger Institute ja Yhdysvaltain kansallinen alkoholitutkimuskeskus.
TS
