Koirarotujen jalostus on edennyt niin pitkälle, että osa niistä ei voi hengittää tai liikkua normaalisti. Jos englanninbulldoggien tilanne ei parannu nopeasti, Kennelliitto voi puuttua asiaan alkamalla määrätä niiden jalostuksesta.
N eljävuotias kantavana ollut suomalainen englanninbulldogginarttu kuoli viime vuoden keväällä vähän ennen laskettua aikaa. Sen omistaja raportoi koiran tukehtuneen tiineyteen kirjoittamalla tapauksesta internetissä Suomen Kennelliiton jalostustietokannassa. Kun asiaa alettiin ihmetellä keskustelupalstoilla, omistaja poisti tiedon.
Englanninbulldoggi kuuluu brakykefaalisiin eli lyhytkalloisiin koirarotuihin. Äärimmilleen vietynä se tarkoittaa niin lyhyeksi jalostettua kalloa ja kuonoa, että koira voi elää koko elämänsä jatkuvan tukehtumisen tunteen kanssa. Osa koirista oppii nukkumaan jokin esine suussa, jotta henki kulkisi unen aikana suun kautta. Pahimpia tapauksia hoidetaan erilaisilla kirurgisilla operaatioilla.
Normaali koiraeläin hengittää nenänreikiensä eli kirsun kautta, ei suu auki. Kuono ja sen sisällä olevat rakenteet eivät vaikuta vain hengittämiseen, vaan niillä on tärkeä rooli koiraeläimen lämmönsäätelyssä. Lämpimällä ilmalla olemattomalla kuonolla varustetut koirat eivät pysty jäähdyttämään itseään, vaan niillä on korkeampi riski saada lämpöhalvaus.
Kuonon puuttuminen on kuitenkin vain yksi englanninbulldogin ongelmista. Ne kärsivät allergioista, ihottumista ja yliraskaan rakenteen aiheuttamista luustosairauksista. 95 prosentilla Suomessa röntgenkuvatuista englanninbulldogeista lonkkanivelten kuvaustulos oli asteikon huonoin tai toiseksi huonoin eli E tai D. Kirjaimet tarkoittavat vakavaa kasvuhäiriötä ja yleensä myös nivelrikkoa.
– Tämä on esimerkki sellaisesta tilanteesta, että rotu ajautuu umpikujaan. Ja se on kansainvälisen kehityksen tulos, sanoo Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja Kirsi Sainio.
Englanninbulldoggi on brittien kansallisrotu. Niitä elää maailmassa tuhansia yksilöitä, ja Sainion mukaan koirat ovat yhtä kurjassa tilassa kaikkialla. Sekä rodun harrastajat että muut koiraihmiset ovat heränneet rodun tilaan jo hyvän aikaa sitten. Sainio on saanut lukuisia yhteydenottoja koiraihmisiltä. Niissä vaaditaan Kennelliittoa tekemään jotakin englanninbulldogin hyväksi.
Nykytilanne on, että rodun kasvattajat voivat käyttää jalostukseen mitä tahansa koiraa. Tilastojen perusteella he myös tekevät niin. Kun Kennelliitto esimerkiksi kielsi vuoden 2012 alussa voimaan tulleessa jalostusstrategiassa pennuttamasta koiria, joilla on huonoin mahdollinen lonkkakuvaustulos, rodun viralliset lonkkakuvaustulokset käytännössä loppuivat.
Kunkin koirarodun omalla rotujärjestöllä on paljon valtaa jalostuksen suhteen. Ne päättävät esimerkiksi, kuuluuko rotu perinnöllisiä sairauksia vastustavaan Pevisa-ohjelmaan. Siinä päätetään rotua koskevista pakollisista terveystutkimuksista ja niiden raja-arvoista, joita ilman pentuja ei saa rekisteröidä.
Englanninbulldogit eivät kuulu Pevisa-ohjelmaan, vaan niiden yhdistys jakaa monen muun rotuyhdistyksen tapaan kasvattajille vain suosituksia. Kirsi Sainio ei usko, että pelkät jalostussuositukset enää auttavat tätä tai muitakaan pahimpia ongelmarotuja.
Hän on väläyttänyt pelastuskeinoksi pakollista Pevisa-ohjelmaa eläinsuojelullisista syistä. Se merkitsisi, että Suomen Kennelliitto määrittäisi rotuyhdistysten asemesta jatkossa kriteerit jalostusyksilöille. Tästä on Sainion mukaan esimerkkiä Ruotsista, jossa sikäläinen kennelklubi on ottanut moniongelmaisen sharpei-rodun jalostuksen ohjat käsiinsä.
Englanninbulldoggien rotuyhdistys on tiedottanut tänä syksynä aloittaneensa terveystalkoot rodun hyväksi. Koirien omistajia pyydetään täyttämään netissä terveyskysely tai osallistumaan koiran kanssa hengitystietutkimukseen. Tavoite on kartoittaa rodun terveystilanne.
– Pevisa on täysin mahdollinen, jos ensiksi löytyy jokin asia, jota Pevisalla vastustettaisiin, sanoo 39 pentua kasvattanut englanninbulldoggiyhdistyksen puheenjohtaja Pasi Apajalahti.
Kirsi Sainiolla on rodun tilasta jyrkempi näkemys. Hän sanoo tietävänsä tutkimattakin, että esimerkiksi lonkiltaan terveitä koiria ei juuri ole.
– Tämän rodun kanssa pitää ryhtyä toimenpiteisiin nopeasti. Tällaisessa tilanteessa Kennelliiton olisi myös tultava vastaan ja sallittava esimerkiksi E-lonkkaisten koirien käyttö, mutta terveempien yksilöiden kanssa.
Ellei rotuyhdistys liity vapaaehtoisesti Pevisaan, edessä on pakko-Pevisan läpivienti Kennelliiton hallintokoneistossa. Ensiksi jalostustieteellinen toimikunta valmistelee Pevisa-säännön muuttamisen. Muutoksen täytyisi mennä läpi Kennelliiton hallituksessa ja valtuustossa, jonka 138 jäsenestä 88 on rotujärjestöjen edustajia. Muutos ei koskisi vain englanninbulldoggia, vaan kaikkia rotuja.
– Läpimeno ei olisi mikään itsestäänselvyys. Rotuyhdistyksissä voi herätä pelko, että Kennelliitto voi sen jälkeen tehdä koiraroduille mitä tahansa, Sainio sanoo.
Kennelliiton jalostusasiantuntija Katariina Mäki ei osaa sanoa, mikä englanninbulldogin tulevaisuus on, vaikka päätösvalta sen jalostuksesta siirtyisi Kennelliitolle.
– Se riippuu täysin siitä, löytyykö rodusta tarpeeksi jalostusstrategiamme terveysvaatimukset täyttäviä koiria jalostukseen, hän sanoo.
Jos ominaisuuksia haluaa parantaa, jalostukseen käytettävien yksilöiden pitäisi olla keskitasoa parempia. Rodun harrastajat ovat vakuuttaneet sekä hänelle että Sainiolle, että terveitä yksilöitä on.
– Rakenneominaisuudet ovat kaikkein helpompi jalostaa. Esimerkiksi kuonoja saa pidennettyä muutamassa sukupolvessa, jos rodusta löytyy pidempikuonoisia koiria, sanoo Mäki.
Vakuuttelujensa tueksi englanninbulldoggiväki toimitti tämän viikon maanantaina Mäen pakeille terveempirakenteisen koiran näytille.
– Kuono oli lyhyt, mutta henki kulki. Koira ravasi energisesti. Tällaisia koiria pitäisi löytää jalostukseen, Mäki sanoo.
Kennelliitto on esittänyt toiveensa valmisteilla olevaan uuteen eläinsuojelulakiin sisällytettävistä koiranjalostukseen liittyvistä asioista. Se toivoo, että lakiin kirjattaisiin, ettei esimerkiksi hengitysvaikeuksista kärsivää koiraa saa käyttää jalostukseen.
– Pelkkä Kennelliiton ohjeistus kasvattajille ei riitä, Mäki sanoo.
Lain valmisteluun osallistuva seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta kokousti viimeisen kerran viime viikolla ja antaa lausuntonsa tässä kuussa. Maa- ja metsätalousministeriön asiamies Sari Salminen sanoo, että tulevan lain säädöksissä voi olla lajikohtaisia merkintöjä. Hän peräänkuuluttaa kuitenkin ostajien vastuuta.
– Jos ei ole kysyntää, ei ole tarjontaa. Ihmisten pitäisi miettiä, mitä se tarkoittaa, jos koiran hengityksestä kuuluu jatkuvasti ääntä, hän sanoo.
Kirsi Sainion mielestä englanninbulldogin tilanne on mennyt niin pitkälle, ettei hän ihmettelisi, jos viranomaiset alkaisivat puuttua rodun ylläpitoon.
– Tarvitsemme nyt nopeasti sen rajan, että mitä tahansa koiraa ei saa enää käyttää jalostukseen, hän sanoo.
Mitä englanninbulldoggiyhdistyksen puheenjohtaja ajattelee tulkinnasta, jonka mukaan rodun kasvatus voi nykyisellään rikkoa eläinsuojeluasetusta?
– Mielenkiintoinen kysymys sinänsä. Joissakin yksittäistapauksissa se voi toteutuakin, mutta tuskin kuitenkaan kaikissa, Pasi Apajalahti sanoo.
TS–KATJA IHATSU
