Se luvattu sade sitten saapui, ja elämä Aurajoen rannoilla hiljeni – mutta vain hetkeksi. Rauhallinen ropina katkesi iltapäivällä rumpujen pärinään, sumutorvien huutoon, pillien vihellykseen, laivakellojen kuminaan ja sininaamaisten, punatukkaisten, paljaspintaisten olioiden kiljuntaan. Tall Ships’ Race -tapahtuman perinteinen miehistöparaati oli lähtenyt liikkeelle.
Liput liehuivat, jonglööripallot viuhuivat, laulut ja kannustushuudot kaikuivat. Ja sade näytti vain piiskaavan lisää intoa koko joukkoon. Oliko liian usein pitänyt jonottaa vuoroaan laivan suihkuun, ja oliko sellaista edes kaikissa? Nyt vettä tuli taivaan täydeltä.
Monen korttelin pituinen ja koko kadun leveydeltä vyörynyt paraati eteni teatterilta Linnankatua pitkin Varvintorille. Näytti kuin silmitön vedentulo olisi herättänyt henkiin koko Ahdin valtakunnan riemukkaimman ja hurjimman joukon, joka nyt syvyydestä noustuaan hillui nuoruutensa innolla.
Villien purjehtijoiden joukossa marssivat venäläisten ja puolalaisten koululaivojen miehistöt hyvässä järjestyksessä ja tyylikkäissä univormuissa. Muilla olikin sitten vaatetuksena kaikkea minkä mielikuvitus suo. Osa oli pukeutunut Ursukin pelastautumispukuun huppua myöten; toiset taas tanssivat bikineissä, jotka oli revitty jätesäkistä.
