Paikalliset

Tall Ships' Races houkuttelee merelle nuoresta pitäen

Benjamin (edessä) ja Anton Merensalmi halusivat tietää, missä heidän omat punkkansa ovat Tall Ships’ Racesin piraattilaivassa.
Benjamin (edessä) ja Anton Merensalmi halusivat tietää, missä heidän omat punkkansa ovat Tall Ships’ Racesin piraattilaivassa.

Turkulainen Benjamin Merensalmi hymyilee viekkaan näköisenä alta kulmain, kun häneltä tiedustelee, kiinnostaisiko ura merellä. Päiväkoti-ikäiseen poikaan on taitanut tarttua pahemmanlaatuinen purjehduskuume.

– Kun merirosvot esittelivät sänkyjään kannen alla, Benjamin kysyi samantien, missä hänen sänkynsä on, nauraa äiti Monica Merensalmi.

Hän toi poikansa Benjaminin ja Antonin torstaina Tall Ships’ Racesin Piraattipuistoon värväytymään merirosvoksi. Kipinä tosin taisi syttyä jo aikaisemmin venäläisellä Sedovilla, äiti tuumii.

Benjaminin ja Antonin jälkeen merirosvolaivaan kapusivat Aino ja Joanna Lehtinen äitinsä Ninan rinnalla. Tytöt kirjoittivat värväyspaperit vakaasti omin käsin, kun aluksen kapteeni Jack Kailo ja apurinsa Rosamunda tarjosivat pestiä. Tyttöjen ikä ei ole este meriseikkailulle, murahtaa karski kapteeni.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Nuorena oppii paremmin, eivätkä lapset pelkää. Osalla kävijöistä on saattanut vähän huuli väpättää, mutta sehän on vain tervettä harkintaa.

Piraattipuiston värväystoimiston ei tarvinnutkaan huolehtia kävijäpulasta. Parin tunnin aikana merirosvolaivalla kävi satakunta lasta opettelemassa solmuja ja muita merimiestaitoja.

Yhteishenki löytyy
väistämättä

Myös turkulainen Susanna Mertsola kannustaa lähtemään merille. Mitä nuorempana, sen parempi.

– Olen purjehtinut aina, ja minut on kuulemma tehtykin veneessä. Kun purjehduskärpänen kerran puraisee, se ei päästä enää irti, Mertsola nauraa ketsi Vahinen kannella.

Suomen purjelaivasäätiön toinen alus kärsi hieman epäonnesta matkallaan, kun aluksen potkuri hajosi Pietarin edustalla. Vahine säästyi kuitenkin muilta havereilta, ja miehistö pääsi turvallisesti Turkuun. Mertsola sekä miehistöön samoin kuuluva Severi Virtanen kehuvat vuolaasti aluksen hyvää henkeä. Tall Ships’ Racesin virallisessa avajaispuheessa ylistetty yhteishenki ei ole vain sanahelinää.

– Olemme olleet yhdessä kaksi viikkoa, mutta tuntuu siltä, kuin olisimme tunteneet aina. Olemme yhtä suurta perhettä, Susanna kuvailee.

– Olen ollut kuunari Helenalla mukana seitsemisen kertaa, eikä koskaan mukana ole ollut tuttuja. Silti yhteinen sävel on aina löytynyt, Severi jatkaa.

Avajaispuheiden jälkeen Arma Aboa kajautti tykinlaukauksen virallisen avauksen merkiksi. Sadat laivat vastasivat jymyyn huudattamalla torviaan – niin myös Vahine.

Tiivistyykö Tall Ships’ Races yhteiseen ja riemukkaaseen ääninäytteeseen?

– Ei tätä oikeastaan voi mihinkään tiivistää. Purjehtimisesta tässä on kyse, Virtanen toteaa.

Severi Virtanen ja Susanna Mertsola kehuvat Vahinen yhteishenkeä. Aluksen potkurin hajoamisestakin huolimatta Vahinella säilyi hyvä tunnelma ja perillä Turussa voitiin ottaa jo rennommin.
Severi Virtanen ja Susanna Mertsola kehuvat Vahinen yhteishenkeä. Aluksen potkurin hajoamisestakin huolimatta Vahinella säilyi hyvä tunnelma ja perillä Turussa voitiin ottaa jo rennommin.
Nelli ja Vili Malmberg kiersivät aluksia yhdessä vanhempiensa Sari Malmbergin ja Pekka Marjasen kanssa.
Nelli ja Vili Malmberg kiersivät aluksia yhdessä vanhempiensa Sari Malmbergin ja Pekka Marjasen kanssa.
Aino (vas.) ja Joanna Lehtinen uskaltautuivat ihastelemaan merirosvojen pistoolia.
Aino (vas.) ja Joanna Lehtinen uskaltautuivat ihastelemaan merirosvojen pistoolia.