Väitöstutkimus

Väitöstutkimus: Köyhyys laskee jo alakouluikäisten elämäntyytyväisyyttä – tutkija suosittaa tilanteen parantamiseksi maksutonta harrastamista

JORI LIIMATAINEN
Lapsen köyhyys saattaa näkyä sosiaalisten suhteiden vähyytenä ja harrastusten puutteena.
Lapsen köyhyys saattaa näkyä sosiaalisten suhteiden vähyytenä ja harrastusten puutteena.

Jopa alakouluikäisten lasten elämäntyytyväisyys on matalampi köyhyyttä ja materiaalista puutetta kokevilla kuin niitä kokemattomilla, selviää valtiotieteiden maisteri Enna Toikan Turun yliopiston sosiaalityön oppiaineeseen tekemästä väitöstutkimuksesta.

– Köyhien lasten matalampi elämäntyytyväisyys liittyy todennäköisesti materiaa itsessään enemmän köyhyyden rooliin lasten sosiaalisissa suhteissa ja osallisuudessa, Toikka sanoo.

Toikka tarkasteli tutkimuksessaan lasten ja nuorten elämäntyytyväisyyttä heidän itsensä kuvaamana. Väitöskirjan neljä artikkelia käsittelevät aihetta kuluttajuuden, vapaa-ajanvieton sekä sosiaalisten suhteiden kautta.

– Kun lapsilta kysyttiin esimerkiksi ystävien määrästä. Köyhät lapset olivat tyytymättömämpiä ystävien määrään kuin hyväosaisemmat verrokkinsa, Toikka kertoo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hän toteaakin, että lasten kannalta keskeistä ei ole materian puute sinällään vaan se, mihin rahan ja materian puute johtaa. Lapsi ei esimerkiksi pääse mukaan aktiviteetteihin, ohjattuun harrastamiseen eikä osalliseksi yhteisössä.

Toikka antaa myös suosituksia tilanteen korjaamiseksi.

– Köyhyyden torjunnassa tulisi kiinnittää enemmän huomiota lasten osallisuuden edistämiseen, josta Harrastamisen Suomen malli on yksi hyvä esimerkki. Koulupäivän yhteydessä tapahtuva harrastaminen tavoittaisi lähes koko ikäluokan ja olisi kustannustehokas toimenpide, Toikka sanoo.

Harrastamisen Suomen malli on opetus- ja kulttuuriministeriön toimintamuoto, jonka tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä.

– Emme voi olla varmoja siitä, miten erilaiset perheisiin vaikuttavat toimenpiteet tavoittavat lapsen. Perheiden tukemisen lisäksi olisi hyvä kohdistaa enemmän toimintaa suoraan lapsen tasolle, Toikka sanoo.

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa lasten hyvinvoinnista ja köyhyyden tuntemuksista heidän itsenä kertomana. Tutkimuksen kyselyaineistoihin on vastannut lähes 5 400 lasta ja nuorta.

Tutkimuksen mukaan lasten elämäntyytyväisyys on keskimäärin korkealla tasolla: useampi kuin kahdeksan lasta kymmenestä on tyytyväinen elämäänsä. Elämäänsä tyytymättömien kohdalla oli selkeä yhteys köyhyyden kokemukseen.

– Mukana oli lapsia ja nuoria peruskoulun toiselta luokalta yhdeksännelle luokalle. Ikäluokkia ei vertailtu keskenään, mutta kauttaaltaan näkyi samankaltainen yhteys. Mitä tyytymättömämpi lapsia tai nuori oli perheen toimeentuloon, sitä tyytymättömämpi hän oli omaan elämäänsä, Toikka sanoo.

Tämä viestiketju on suljettu uusilta viesteiltä.

Aiemmat viestit (2)

Vanhimmat ensin
Malvik
Perheiden hyvinvointi on lapsen paras hyvinvoinnin tie
Kaikki lähtee perheestä, myös lasten elämän tyytyväisyys. Meillä elintaso nousi vasta joskus 1958 jälkeen ja silloinkin kaupungeissa joissa oli vanhemmilla työpaikat. Kuitenkin silloisissa köyhissä oloissa elettiin ja harrastettiin ja suurin osa väestöstä voi hyvin. tultaessa 1960-luvulle työllisyys ja sosiaalinen hyvinvointi lähti nousemaan ja vähävaraisia perheitä autettiin. Ilmaiset harrastukset täytyisi tavoittaa myös syrjäytymis uhanalaiset, mutta tässä tullaan siihen , että kuka nämä tunnistaa. Koulujen opettajat eivät välttämättä tunnista syrjäytynyttä kun vasta sitten kun ollaan jo pitkällä ongelmissa. Perheiden hyvinvoinnista kaikki lähtee ja siihen tulisi panostaa. Toki Turun alueen jalkapalloseurat tekee hyvää työtä ja tämä harrastus maksa paljon.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä
Ilmoitus näkyy vain keskusteluiden moderaattoreille, eikä sitä tulla julkaisemaan.

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Sivustaseuraaja
Mitä tutkittiin?
”Mitä tyytymättömämpi lapsia tai nuori oli perheen toimeentuloon, sitä tyytymättömämpi hän oli omaan elämäänsä, Toikka sanoo.”
– Mitä tässä oikein tutkittiin? Lapsen elämän tyytymättömyyttä (vähän ystäviä, ei harrastuksia) vaiko lapsen tyytymättömyyttä perheen toimeentuloon?

Kyllähän köyhänkin perheen lapsi voi olla tyytyväinen elämäänsä, kunhan tietyt elämän pelimerkit löytyvät: on lämmin rakastava perhe, turvallinen ja virikkeellinen koti – yleensä sinne löytää tiensä ystävätkin. Materia on huono väline tyytyväisyyden mittaamiseen.

Tulee mieleen Pieni talo preerialla. Köyhän Ingallsin perheen lapset olivat onnellisia (ja tyytyväisiä), kun taas rikkaan kauppiaan ainoa tytär joka sai kaiken haluamansa, oli varsinainen piru eikä koskaan tyytyväinen. Ystäviäkin olivat vain hännystelijät jotka hyötyivät (karkkia yms) ”ystävyydestä”.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä
Ilmoitus näkyy vain keskusteluiden moderaattoreille, eikä sitä tulla julkaisemaan.

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.