Ymmärrän Ukrainalaisten nihkeä osallistuminen ortodoksien "avunantoon" tai kirkollisiin tapahtumiin koska Venäjällä on tuo kirkon diktaattori Kirill ja varmaan pelko johtuu siitä eikä luoteta enää vaikka ollaan suomessa, pelko ei ole aiheeton koska Kremlin lonkerot ulottuvat ties minne juuri kirkonkin kautta vaikka täällä mitä väitettäisiinkin. Antakaa ortodoksien puolelta Ukrainalaisten olla rauhassa ja itsensä tehdä valinta että haluavatko teidän läsnäoloanne lainkaan, uskon että heidän uskonsa tulee kääntymään muualle tulevaisuudessa. Kyllä turvapaikanhakijoina heillä on ensin muita tarpeita kuin uskonnon tuputtaminen melkeinpä pakonomaisesti, tarvitsevat kielen opetusta ja asusteita kuin myös muun asunnon kuin tuo Pansion keskus.
Aivan - uskonnot siunaavat sotia ja sitten tuputtavat saman uskonnon nimissä muka apua. Kuvaavaa jutussa on kuvitus: pakolaiskekuksesta ankea otos ja eläköityneestä kirkkoherrasta värikäs otos kukkineen .
Eikä sillä ole väliä onko kysymyksessa evankelis-luterilainen vai ortodoksinen sodantukija.
Psykiatrit, psykolgit ja sosiaalityöntekijät pystyvät antamaa taikauskoja konkreettisempaa jaajankohtaisempaa tukea kuten suomenkielenopettajatkin
Oman uskonnon tarjoaminen antaa valtavasti voimia vieraassa maassa. Sen jälkeen voidaan psykologeja ja muuta vastaavaa tarjota jos sille on enää tarvetta.
HuuHaa ja Leo eivät nyt näytä olevan ihan kärryillä ortodoksisen kirkon asioista.
Itse en ole ortodoksi, mutta minua hävettää teidän puolestanne, että kommentoitte asiaa, josta ette näytä mitään tietävän.
Ihan pienelläkin historian oppimäärällä saa selville, että ortodoksinen kirkko on (ihan kuin monet muutkin kirkot tai poliittiset aatesuunnat) jakautunut moneen lahkoon.
Venäjän ortodoksinen kirkko kulkee ihan omia teitään, se on osa Venäjän valtakoneiston. Suomen ortodoksinen kirkko, samoin kuin Ukrainan ortodoksinen kirkko, eivät ole edes saman patriarkan alaisuudessa. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ortodoksinen_kirkko ). Roomalaiskatolisilla on paavi, jota periaatteessa kaikki pitävät kirkon ylimmäisenä auktoriteettina. Ortodokseilla, sen paremmin kuin meillä reformoiduillakaan ei tällaista yksiselitteistä johtajaa ole. Sanoisinko, Luojan kiitos.
Minulle uskonnoista, jotka perustuvat johonkin Jumalaan tai Luojaan riittää tieto, että ne eivät perustu tietoon saatikka tieteeseen, vaan johonkin yliluonnolliseen
Leo: Ymmärrän käsityksesi, vaikka osa kommentistasi jäi vähän hämärän peittoon.
Ymmärrän myös, ettei vastaanottokeskuksissa ole hyvä tuputtaa jonkin vieraan uskonnon agendaa. Käsittääkseni muslimeja ei ole vastaanottokeskuksissa pakkokäännytetty kristityiksi.
Mutta esim. ukrainalaispakolaisten kohdalla tilanne on toinen. He saisivat tukea oman uskontonsa edustajilta ja tuntisivat olonsa kotoisaksi, jos heidän oman uskontonsa ja kulttuurinsa edustajat olisivat täällä auttamassa heitä sopeutumaan uuteen ympäristöön. Kirkko ja uskonto ovat tässä merkittävä tekijä.
Jane: Sopeutuminen uuteen kulttuuriin Suomessa ei ainakaan helpottune kun tarjotaan takertumista entiseen taikauskoon perustuvaa apua ja pelastustietä,
Kirkolla ja papeilla on muutenkin taipumus ängetä milloin mihinkin avuttomassa tilanteessa olevien ihmisten paikkoihin kuten esim. muistisairaitten hoitokotiin. Kokemusta on.
Olkoon uskonnoista mitä mieltä hyvänsä, niin on aivan kiistatonta, että monet saavat niistä lohtua, luottamusta (elämään ja huomiseen), opastusta, sisältöä elämään ja moraalista tukea. Joskus myös konkreettisempaa apua. Tämän olen aivan omin silmin nähnyt monen monituista kertaa elämäni aikana. Vaikka itse olen ateisti, en olisi ketään käännyttämässä omasta uskostaan. Jos ei mennä äärimmäisyyksiin, en näe uskontojen suuremmin vahingoittavan uskovia tai ketään.
Itse tosin toivoisin ihmisiltä rohkeampaa älyn käyttöä, muulle kuin helvetin pelolle rakentuvaa moraalia, vastuun ottamista omista teoista, kirkoille uhrattujen rahojen, omaisuuksien, ajan ja energian hedelmällisempää käyttöä jne., mutta kukin tulkoon autuaaksi omalla uskollaan. Siis niin kauan, kuin ketään - myöskään toisin uskovia - ei vahingoiteta.
Angukselle(kin): Kaikkea tuota, mitä uskonnosta ihminen voi saada, voi saada myös esim kirjallisuudesta, taiteesta ja tieteestä. Nuistan jo noin 20 vuotta sitten , kun Kelan sanomissa oli erinomainen artikkeli otsikolla "Filosofiaa kuntoutukseen". Eikä kenenkään tarvitse maksaa kirkollisveroa tai lohduttajien palkkoja katteettomien lupausten anatmisesta.
Muistan myös , kun ystäväni, jonka puoliso oli pappi, kertoi että (kristin)uskoon tuleminen on sisäinen kokemus, ei siihen tarvitse ketään opettaa . Tuo hänen pappipuolisonsa myi työkseen
Raamattu-seuran palveluksessa raamattuja.
