Merikotkan paluu romahdutti Lounais-Suomen ulkosaariston haahkakannan – lajin häviäminen kokonaan epätodennäköistä
Merikotkan paluu sukupuuton partaalta on yksi Suomen luonnonsuojelun suurimmista menestystarinoista. Petolinnun häviäminen tai paluu horjuttaa elinympäristön tasapainoa. Merikotkan paluu on vaikuttanut erityisesti sen saalislajiin haahkaan, selvitti FM Camilla Ekblad Turun yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa.
Haahkakanta romahti varsinkin Lounais-Suomen ulkosaaristossa. Suomenlahdella haahkat pärjäävät paremmin.
Ekblad tutki merikotkien ravintoa sekä Ahvenanmaan saaristossa että Lapin sisämaassa. Merikotka on monipuolinen saalistaja, mutta ulkosaaristossa sen ruokavalio koostuu lähinnä vesilinnuista. Sisäsaaristossa ja järviympäristöissä merikotka syö kalapainotteisesti.
Merikotka puuttui Itämereltä vuosikymmenten ajan. Tänä aikana sen saalislajit ehtivät sopeutua merikotkattomaan ympäristöön.
Suojelutyö ja ympäristömyrkkyjen vähentyminen elvyttivät Itämeren merikotkakantaa viime vuosikymmeninä.
Ekblad ei usko haahkan häviävän kokonaan merikotkien saalistamana.
– Opportunistisena saalistajana merikotkat siirtynevät toiseen lajiin, jos jokin laji vähenee huomattavasti. Merikotkien käytännössä puuttuessa Itämereltä haahkakanta runsastui moninkertaiseksi ja haahkat asettuivat pesimään ulkosaariston paljaille luodoille, Ekblad sanoo tiedotteessa.
Hän kuitenkin huomauttaa, että tutkimus kartoitti vain pesivien merikotkien ravinnonkäyttöä. Ei ole tiedossa, mitä vaikutuksia nuorilla, pesimättömillä linnuilla on.
Merikotka levittäytyi myös Lappiin rakennettujen Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden ympäristöön. Siellä sen tärkein saalislaji on hauki.
Lapissa kuoriutuneilla merikotkanpoikasilla todettiin olevan korkeammat elohopeapitoisuudet kuin Suomen rannikolla kuoriutuneilla merikotkilla.
– Merikotkat ovat huippupetoina herkkiä ravinnon kautta kertyville haitallisille aineille ja hyviä indikaattorilajeja ympäristön tilalle. Selvitimme tutkimuksessa, mistä Lapin merikotkien kohonneet elohopeapitoisuudet johtuivat. Havaitsimme että korkeimmat pitoisuudet löytyivät kotkilta, jotka käyttivät korkeammalla ravintoverkossa olevia saalislajeja, etenkin haukea. Pitoisuudet olivat korkeimmat Porttipahdan tekoaltaan tuntumassa, mikä vahvistaa Porttipahdan elohopeapitoisuuksien edelleen olevan kohonneita, vaikka ne pakollisten selvitysten mukaan eivät ole, Ekblad kertoo.
Väitöskirja The return of the white-tailed eagle: Ecology of predator-prey relationships in the Baltic Sea and Arctic inland tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 2. joulukuuta 2022 klo 12.
