Itämeren ravinnetilan ollessa pitkälti ennallaan, pysyy laajojen sinileväkukintojen riski Suomen merialueella tänä kesänä edellisten vuosien tasolla. Sinilevälauttojen muodostumisriski on korkea pohjoisella Itämeren pääaltaalla, Suomenlahdella, Saaristomerellä, ja eteläisellä Selkämerellä. Perämerellä riski on vähäinen.
Sääolot ratkaisevat kuitenkin lopullisen levätilanteen ja pintalevälauttojen esiintymisen. Sinileväennuste antaa kesän sinilevätilanteesta vain yleisarvion. Paikallinen vaihtelu voi olla suurta ja tilanne voi muuttua nopeasti.
Sinilevä viihtyy lämpimässä vedessä ja runsaan kukinnan muodostuminen vaatii noin parin viikon suotuisat olosuhteet. Pintalevälauttojen kulkeutuminen avomereltä rannikolle riippuu tuuli- ja virtausoloista. Esimerkiksi etelänpuoleisten tuulten vallitessa voi levälautta Suomenlahdelta kulkeutua Suomen saaristoon ja etelärannikolle asti.
Kukintoja esiintyy eniten pitkän tyynen ja lämpimän jakson aikana. Tyynellä säällä veteen sekoittuneet levät nousevat pintaan ja kerääntyvät laajoiksi lautoiksi.
– Tämä kesän alussa tehty riskiarvio pystyy kuvaamaan todennäköisiä sinileväkukinta-alueita, mutta alueellista levätilanteen kehittymistä on syytä seurata viikoittaisista levätiedotteista. Paikallista tilannetta kannattaa seurata myös itse. Havainnot sinilevästä ja myös levättömyydestä kannattaa tallettaa Järvi-meriwikiin, missä ne ovat muiden nähtävissä, kertoo Jouni Lehtoranta Suomen ympäristökeskuksen tiedotteessa.
Sinileväkukintojen riskiarvio perustuu Suomen ympäristökeskuksen, Ruotsin Ilmatieteen ja hydrologian laitoksen ja Uumajan talven aikana mittaamiin ravinnemääriin.
Suomen sinileväseuranta on alkanut tällä viikolla. Seuranta kestää aina kesäkuun alusta syyskuun loppuun. Seuranta aikana havannoidaan sinilevien esiintymistä Suomen järvissä ja merialueilla. Joka viikko havannoitsijat arvioivat sinilevätilanteen vedessä näkyvän levän mukaan.
Sisävesillä tai merialueilla ei ole toistaiseksi havaittu sinileväkukintoja.
