Lallin kirves löytyi Köyliöstä – poliisi käynnistää tutkimukset Suomen historian kuuluisimmasta murhasta
Bodom-järven surmatyöt eivät suinkaan ole vanhin henkirikos, jota Suomen poliisi on viime vuosina penkonut. Nimettömänä pysyttelevä köyliöläinen pilkkijä pyydysti alkuvuodesta kirveen, jonka museotutkijat uskovat olevan peräisiin noin vuodelta 1156. Niinpä kyseessä saattaa hyvinkin olla ase, jolla Lalliksi, Laurentiukseksi, Lauriksi tai Lalloiksi kutsuttu köyliöläinen talonpoika surmasi Henricuksen eli Pyhänä Henrikinä tunnetun piispan.
Murhamiestä ei mainita nimeltä 1200-luvulta peräisin olevassa Pyhän Henrikin legendassa. Sen mukaan Henrik olisi kirkollisella kurilla ojentanut erästä murhamiestä, joka asiasta suivaantuneena olisi riistänyt piispan hengen.
Kun Piispa Henrikin surmavirsi merkittiin muistiin 1600-luvulla, historian lähteisiin ilmestyi mies nimeltä Lalli, joka surmasi suutuspäissään "Hämeen Heinrikin". Piispa olisi hankkinut apetta hevoselle sekä itselleen ja "Eirikki kuninkaalle" ja maksanut penningit Kerttu-emännälle. Kerttu kuitenkin "keitti kieltä kelvotonta" ja sepitti miehelleen Lallille, että rahan sijaista olisi "saatu santoa". Moisesta kimmastuneena Lalli olisi sännännyt takaa-ajoon ja surmannut huijarina pitämänsä Henrikin. Myöhemmin Lallille olisi kuitenkin käynyt kalpaten, kun "pispan raukan raatelijan tuli kosto korkialta".
Lallin maallinen vaellus olisi siis päättynyt lyhyeen. Siitä huolimatta Lounais-Suomen poliisi ja keskusrikospoliisi ovat avanneet kirveen avulla veriteon tutkimukset. Syyksi kerrotaan voimakas kansallinen ja historiallinen intressi. Poliisi ei suostu antamaan julkisia kommentteja. Tietoja tutkimuksista on kuitenkin vuodettu Turun Sanomille vuolaasti.
Surmavirressä mainitaan keihäs, mutta poliisi pitää itsestään selvänä, että Lallin tykötarpeisiin lukeutui myös kirves. Kirveen varresta on löytynyt siihen tiukasti junttaantunutta ihokudosta, joka lienee peräisin kahdesta eri henkilöstä. Rikostutkinnassa deoksiribonukleiinihappoa eli dna:ta löytyy usein ihokudoksesta tai siemennesteestä. Jälkimmäisestä ei ole Turun Sanomien tietojen mukaan havaintoja.
Poliisin tutkimusten uskotaan tuovan selvyyttä siihen, mitä Köyliönjärven jäällä todella tapahtui. Oliko uhri piispa Henrik vai mahdollisesti saksalainen pappismunkki Heinrich? Siten englantilaisen piispan sijasta kirves olisi katkaissut elämän teutonien jälkeläiseltä.
Jospa Henrikin mahdollisesta pyhäinjäännöksestä olisi apua? Turun tuomiokirkon reliikkikokoelmasta löytyy 1100-luvun pääkallo. Jos siitä irtoaisi dna:ta, voisi samanlaista tavaraa löytyä myös köyliöläisen pilkkijän onkimasta kirveestä. Moinen sattuma todistaisi sekä kirveen että kallon aitouden.
Entä sitten itse rikostutkimuksen kohde eli veriteon tekijä? Lallin historiallinen olemassaolo ja teko ovat asioita, joiden kiistäminen synnyttää närää sekä Köyliössä että rintamailla. Lallia verrattiin esimerkiksi Suomen EU-kansanäänestyksen alla MTK:n aluevastaavaan, joka kansallishenkisesti uhmaa EU-komissaari Henrikiä.
Vuonna 2020 tehdyssä gallupissa 71 prosenttia suomalaisista piti Lallia ja Henrikiä historiallisina henkilöinä. Lalli olisi siis Natoakin uskottavampi. Toisaalta surmatyön saattoi viimeistellä myös jompi kumpi Lallin veljistä: Pentti tai Olavi.
Poliisin tutkimuksia helpottaa se, että satakuntalaisten on tapana jämähtää asumaan kotitanhuvilleen. Todennäköisesti Lallin, Pentin tai Olavin jälkeläisiä asustaa yhä Köyliössä. Siten kirveestä löytynyttä dna:ta voi verrata nykyisten köyliöläisten perimään. Kävisi selville, että tappaja olisi ainakin köyliöläistä perua. Todennäköisten jälkeläisten sukuhistoriaa voitaisiin selvittää niin pitkälle historian aamuhämärään kuin se suinkin on mahdollista.
Seuraavaksi dna-näytteitä otetaan kaikilta Köyliön nykyasukkailta. Turun Sanomien tietojen mukaansa Köyliöstä pois muuttanut oppositiojohtaja Petteri Orpo (kok) olisi ainakin vielä selvitysten ulkopuolella.
Sellaista pelkoa ei tiettävästi ole, että ketään murhamiehen todennäköisistä jälkeläistä syytettäisiin esi-isänsä hirmuteosta. Seurauksiksi riittävät köyliöläisten suosio ja muun Suomen paheksunta.