Hurjan soutu-urakan Atlantin yli tehneet Markus Mustelin ja Jolle Blässar ovat palanneet takaisin Suomeen Karibialta. Molemmat miehet ovat reissun jälkeen hyvässä kunnossa.
– 4 800 kilometriä takana ja yli 41 vuorokautta. Tuntuu hurjalta, että me tehtiin se. Merellä meni joulu ja uusivuosi, juhlittiin niitä viisi minuuttia ylimääräisellä suklaapatukalla, muistelee Mustelin matkaa.
Soutua takana on yhteensä noin miljoona aironvetoa.
– Meillä oli sellainen strategia, että ensin vedetään ihan täysillä ensimmäiset kymmenen päivää ja sitten vedetään samalla tahdilla loppuun asti. Kaikkein tärkein pointti oli että tultiin hyväkuntoisina maaliin – ja kavereinakin vielä, iloitsee Blässar.
Raskainta kaksikon mielestä oli matkalla unen puute.
– Kova univaje oli koko matkan. Muutaman kerran tuli totaalinen fyysinen ja psyykkinen uupumustila. Tuli kaikenlaisia ajatuksia, kuten mitä ihmettä me täällä ylipäätään tehdään. Eli välillä oli vähän sekava olo, mutta se meni kyllä vuorokaudessa ohi, muistelee Mustelin.
– Eihän avomerisoutuvene ei ole erityisen mukava. Hygienia, nukkuminen, syöminen, aika hankalaa – ja mehän ryömittiin ympäriinsä, polvet oli saapuessa ihan ruvella ja kävelyä piti harjoitella pari päivää, lisää Blässar.
Miesten mielestä koko matkan aikana kaksi kokemusta oli ylitse muiden.
– Ensinnäkin itse kilpailu, että kaksi jo tämän ikäistä äijää pystyy soutamaan ja pystyy soutamaan kovaa, voittamaan luokkansa. Meillä oli loistava valmistautuminen, ja pitkä valtamerikokemus auttoi paljon. Meri ei pelota meitä, ollaan siellä aika kotonamme. Ja meri itse on se toinen syy. Itse tykkäsin soutaa öisin, matkan alussa meillä oli täysikuu, ja sitten kirkas tähtitaivas. Kun tähtitaivas kaartuu valtameren yllä, niin tähdet tuntuvat olevan niin lähellä, että ne tulevat melkein syliin. Ei sitä kokemusta voi oikein kuvailla, kertoo Blässar jälkikäteen.
Muistettava kokemus oli myös itse maaliin saapuminen.
– Olihan se, upeaa ja samalla haikeaa. Kyllä viimeiset päivät merellä meni maaliintuloa miettiessä, ei paljon puhuttu enää reitistä vaan siitä, että kyllä olut maistuu, kun päästään maaliin, totesi myös perhettä matkalla kaivannut Blässar.
Roskan määrä reitin varrella yllätti miehet.
– Koko matkan aikana Atlantilla nähtiin 10 laivaa, mutta roskaa, muovia ja öljyläikkiä nähtiin ihan joka päivä. Kun vertaa siihen Atlanttiin, jolla pujehdimme 20–30 vuotta sitten, nykytilanne oli todella ikävä nähdä. Jotenkin tuntui jo tätä projektia suunnitellessa, että meillä on velvollisuus tehdä jotain meidän oman lähimeren, Itämeren eteen. Että se olisi tulevaisuudessa yhtä hieno kokemus nuorille kuin se oli meille aikoinaan, sanoi Mustelin.
Projektilla kerättiin varoja Itämeren suojeluun. Rahaa oli torstaihin mennessä saatu kokoon yli 90 000 euroa. Rahat käytetään Itämeren suojeluun John Nurmisen säätiön ja ja Pidä Saaristo Siistinä ry:n kautta.
Juttua korjattu: Soutumatkan pituus oli 4 800 kilometriä eikä 48 000 kilometriä, kuten jutun sitaatissa alun perin mainittiin.
Lue myös:
Suomalaissoutajat saapuivat maaliin ylitettyään Atlantin
