Uutiset

Ilmapallot nousivat kuolleiden lasten muistoksi

Kuva: TS/ Lennart Holmberg
Kuva: TS/ Lennart Holmberg

Turun Tuomiokirkon edustalta lähetettiin maanantaina illalla lentoon viidenkymmenen sydämenmuotoisen ilmapallon kimppu.

Ilmapallojen lento jäi kuitenkin lyhyeksi, kun tuuli kuljetti ja kietoi ne kirkon vieressä seisovan puun oksistoon.

Pallot päättivät jäädä lähelle lähettäjiään: vanhempia, isovanhempia, sisaruksia, ystäviä ja tuttavia – kaikkia heitä, jotka olivat kerääntyneet kunnioittamaan kuolleiden lasten muistoa.

Turussa vietettiin maanantaina neljättä kertaa kuolleiden lasten muistopäivää, joka on tarkoitettu kaikille lapsensa menettäneille. Muistopäivä on virallisesti Suomen Teemapäiväkalenterissa.

– Lapsemme ansaitsevat tulla muistetuksi näkyvästi, sanoo muistopäivän äiti Saija Sorvari, joka menetti 12-vuotiaan poikansa Santerin vuonna 2005.

Idea muistopäivästä nousi Sorvarin mieleen oman suruprosessin aikana.

– Jotkut kysyvät, miksi tällainen päivä on järjestetty. Miksi haluamme kaivella vanhoja, emmekä päästä irti surusta. Päivä koetaan kuitenkin positiivisena päivänä. Tällä tavalla lasta voi kerran vuodessa ajatella vertaistensa kanssa, Sorvari miettii.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ympäri Suomea pidettyjä muistopäivän tapahtumia ovat olleet järjestämässä vapaaehtoiset ja aktiiviset vanhemmat. Turussa kolmisenkymmentä paikallaolijaa sytytti lasten muistoksi kynttilät ja hiljentyi ajattelemaan rakkaitaan.

Tilaisuudessa kuultiin tapahtumaa organisoineen enkelipoikien äidin Maarit Snellmanin puhe sekä musiikkiesityksiä.

Snellmanin mukaan lapsen menettäneitä yhdistävät rakkaus, ikävä ja suru, jotka eivät koskaan katoa.

– Saatetaan olettaa, että lapsen kuolema menee ohi. Niin kauan kuin me hengitämme ja elämme, se on kuitenkin aina tässä. Muistopäivän tarkoituksena on rikkoa vaikenemista lapsen kuoleman ympäriltä, Snellman kertoo.

Snellman korostaa vertaistuen merkitystä lapsensa menettäneille.

– Ei ole yhdenlaista tarinaa, menetystä tai surua, mutta ne, jotka ovat itse lapsen kuoleman kokeneet ja läpikäyneet, ovat paras tuki, Snellman toteaa.

– Apua saa myös kriisikeskuksista sekä seurakunnista, Sorvari muistuttaa.

TS