Yli puolet vanhoillislestadiolaisiin perheisiin syntyvistä lapsista irtaantuu myöhemmällä iällä lestadiolaisuudesta. Tämän seurauksena liikkeestä lähteneitä on enemmän kuin jäseniä, joita arvioidaan olevan 120 000. Näin väitetään Uskontojen uhrien tuki -yhdistyksen tutkimuksessa.
– Vanhoillislestadiolaisten määrän pitäisi kasvaa suuren lapsiluvun vuoksi eksponentiaalisesti, mutta näin ei ole tapahtunut, tutkija ja yhdistyksen toiminnanjohtaja Joni Valkila sanoo.
– Tutkimuksessa on erilaisia arvioita perheiden lapsimääristä. Alimmillakin arvioilla yli puolet irtaantuu yhteisöstä.
Tutkittavana ajanjaksona oli 1969–2011. Valkila kertoo, että ei ole yksinkertaista määritellä, kuka on nykyinen ja kuka entinen vanhoillislestadiolainen.
– Pääasia on, että olemassa on hyvin paljon entisiä vanhoillislestadiolaisia, jotka ovat kokeneet eron tiiviistä uskonyhteisöstä.
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) ei kumoa tai vahvista tutkimustulosta. Kustannuspäällikkö Ari-Pekka Palola myöntää, että liikkeistä lähteneitä on huomattava määrä. Mittakaavaa ei tiedetä.
– Se on aina henkilökohtainen valinta. Joku kokee vanhoillislestadiolaisten elämäntavan itselleen sopimattomaksi, ja joillakin on erilaisia uskonkäsityksiä, Palola sanoo.
Vanhoillislestadiolaisissa perheissä kasvavia lapsia ei tilastoida rauhanyhdistyksissä. Palola pitääkin tutkimusta kyseenalaisena.
– Ainoa luotettava ja vertailukelpoinen mittari on rauhanyhdistysten jäsenmäärä, jolloin kyse on vain täysikäisistä.
Palola kertoo, että 40 vuodessa jäsenmäärä kasvoi 20 000:sta 35 000:een. Hän pitää tätä huomattavana kasvuna.
Lestadiolaistutkija Mauri Kinnunen sanoo, että tutkimustuloksen paikkansapitävyys on mahdollista. Hän kertoo, että harva kuitenkaan jättää liikettä enää aikuistuttuaan, kun rauhanyhdistykseen on liitytty ja siihen on sitouduttu.
– Erkaantumista tapahtuu teinivuosina ja muuton yhteydessä, kun omaa sijaa uudesta yhteisöstä ei löydy, Kinnunen sanoo.
TS-STT
