Näkökulma: Tulijoita olisi, mutta EU:n ovet eivät avaudu – unionin laajentuminen Länsi-Balkanille on vaikeaa
Kreikan, Bulgarian, Romanian, Unkarin ja Kroatian syleilyssä, Adrianmeren aaltojen hellittävänä, on EU-kartalla suuri harmaa alue. Sieltä löytyvät Serbia, Montenegro, Kosovo, Albania, Pohjois-Makedonia sekä Bosnia ja Herzegovina.
Kaikki ovat pyrkineet unionin jäseniksi vuosia. Pohjois-Makedonia jätti jäsenhakemuksen vuonna 2004, Montenegro 2008, Serbia ja Albania vuonna 2009 sekä Bosnia ja Herzegovina vuonna 2016. Kosovo ei ole vielä jäsenhakemusta jättänyt.
Serbian ja Montenegron kanssa neuvottelut ovat olleet käynnissä vuosia. Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa ne alkavat tänä vuonna. Bosnia ja Herzegovina saa vielä odottaa.
Vielä vuonna 2003 EU-huippukokous Kreikan Thessalonikissa linjasi, että laajentuminen Länsi-Balkanille on ensisijainen laajentumissuunta.
Vuonna 2014 EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker kuitenkin ilmoitti, että EU ei aio laajentua seuraavan viiden vuoden aikana.
Junckerin tauon syynä oli EU:n voimakas laajentuminen 2000-luvun alkuvuosina ja halu antaa tilanteen tasaantua sen jälkeen. Hän linjasi kuitenkin myös, ettei jäsenneuvotteluja keskeytetä.
Teoriassa takaovi oli siis auki uusille jäsenille. Käydään neuvotteluja, edistetään jäsenyyttä ja sitten, kun aika on sopiva, uudet jäsenet ovat tervetulleita. Nyt näyttää siltä, ettei niitä ihan lähivuosina ole tulossa.
EU:hun liittyminen on ollut pitkä prosessi. Suomella meni jäsenhakemuksen jättämisestä jäsenyyteen alle kolme vuotta, mikä lienee kaikkien aikojen ennätys. Tshekillä vuosia meni kahdeksan, Kroatialla kymmenen ja Bulgarialla yksitoista.
Päästäkseen jäseneksi maiden pitää olla riittävän vakaita, jotta demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja vähemmistöjen kunnioitus ja suojelu voidaan taata. Niissä on oltava toimiva markkinatalous, ja niiden hallinnon sekä instituutioiden tulee olla riittävällä tasolla, jotta ne selviävät jäsenyyden mukanaan tuomista vastuista.
Tässä on pääasiallinen syy neuvottelujen pitkittymiseen. Albaniaa lukuun ottamatta jäsenyyttä tavoittelevat valtiot ovat nuoria ja niiden rajat ovat muuttuneet verisissä sodissa. Albania puolestaan on käyttänyt lähihistoriansa neljän vuosikymmenen diktatuurista jaloilleen nousemiseen.
Vaikka neuvottelut Albanian kanssa ovat vasta alkuvaiheessa, se lienee lähimpänä jäsenyyttä. Korruptio, järjestäytynyt rikollisuus ja oikeuslaitoksen politisoituneisuus ovat yhä suuria huolenaiheita. Toisaalta maa on tehnyt paljon uudistuksia oikeaan suuntaan.
Aiemmin jäsenyyteen riitti se, että täyttää ehdot. Nyt siitä on tullut yhä poliittisempaa. Yksikään maa ei pääse unioniin, elleivät kaikki muut jäsenet hyväksy sitä mukaan. Tässä jäsenmaat ajavat härskisti kansallista etuaan.
Ääriesimerkki on Pohjois-Makedonia, jonka jäsenyysneuvottelut Kreikka esti, kunnes maa suostui vaihtamaan nimensä. Seuraavaksi sen jäsenyyttä uhkaa Bulgaria, joka ei tunnusta makedonian kielen olemassaoloa, vaan pitää sitä bulgarian murteena.
Maat kiistelevät lisäksi muun muassa siitä, onko Bulgariassa makedonialaisvähemmistö vai ei, ja onko joukko historian suurmiehiä bulgarialaisia vai makedonialaisia.
Näissä oloissa Serbian, Montenegron, Kosovon sekä Bosnian ja Herzegovinan jäsenyys on hyvin vaikea paikka. Jos yksi otetaan jäseneksi, se voi pelata ulos muut. Tämä vaarantaa alueen turvallisuuden, sillä Jugoslavian veristen hajoamissotien jälkimainingit keinuttavat aluetta yhä. Kaikki pitäisi ottaa mukaan kerralla, mutta ne etenevät jäsenyyden polulla täysin eri tahtiin.
Serbia ja Montenegro ovat maista valmiimpia jäseniksi, vaikka niillä on tekemistä erityisesti korruptionsa kanssa. Bosnia ja Herzegovinalla on viimeisimpien raporttien mukaan vielä iso urakka. Kosovo ei ole jättänyt vielä jäsenhakemustaan, eikä viisi EU-maata edes tunnista sen itsenäisyyttä, vaan pitää sitä osana Serbiaa.
Odottamisellakin on vaaransa. Venäjä tukee nationalistipuolueita useissa alueen maista ja toivoo niiden valtaannousua. Jos EU-kääntää alueelle selkänsä, maat kääntävät katseensa itään. Tästä on syytä olla huolissaan. Onhan Länsi-Balkan tiukasti EU:n sisällä.
