Äidin ja vauvan hätä huomioidaan perhepalveluissa hyvin, mutta isät jäävät yhä huomiotta. Tätä mieltä on turkulainen Olli Porsanger, jonka perhe syöksyi kriisiin vaimon vakavan synnytyksen jälkeisen masennuksen myötä. Äiti pääsi sairaalahoitoon, mutta vastasyntyneen kanssa kotiin jääneen isän tarpeet ohitettiin kaikissa auttamisjärjestelmissä.
– Avuksi tarjottiin lapsen sijoittamista laitoshoitoon, mutta kun en siihen suostunut, sain selvitä aika lailla yksin, Porsanger kertoo.
– Kun äiti pääsi sairaalasta kotiin, hänelle tarjottiin vuodeksi eteenpäin kokopäiväistä tukea kotiin kahdesta eri osoitteesta.
Erityisesti Porsanger ihmettelee sitä, ettei kukaan kontrolloinut hänen jaksamistaan vaikeassa tilanteessa. Huoli ja murhe rakkaimmista heijastuivat fyysiseenkin puoleen; hänelle ilmaantui kummallisia pyörrytyksiä ja epileptisiä kohtauksia.
Nyt kriisi on ohi, ja isän suhde lapseen erityisen kiinteä ja läheinen kaksin vietettyjen ensi kuukausien ansiosta.
– Haluan kuitenkin kertoa kokemuksistani, koska samaan tilanteeseen voi joutua moni muukin perhe. Pienen vauvan äiti voi joutua auto-onnettomuuteen tai hänen fyysinen tai psyykkinen kuntonsa voi romahtaa. Pitkäaikainen sairaalahoito tarkoittaa sitä, että isä jää vauvan kanssa.
Porsanger puhui Turussa meneillään olevassa Miestyön foorumissa, johon osallistuu 130 sosiaali-, terveys- ja järjestötyön ammattilaista eri puolilta Suomea.
Tapahtuman järjestäjät toivovat, että Porsangerin esimerkki herättää keskustelua ja isien huomioimiseen tulee muutos.
LUE LISÄÄ TORSTAIN TURUN SANOMISTA
