Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle häirintäviestivyöry Räsänen-tutkintoihin liittyen – "Kyse ei ole yksittäisen virkamiehen halusta toimia tietyllä tavalla"

Esitutkintamääräykset kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) toiminnasta ovat aiheuttaneet palautevyöryn valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle. Valtakunnansyyttäjän mukaan viesteillä on pyritty häiritsemään hänen toimintaansa viranomaisena.

– Henkilökohtaisesti saamani palaute on ollut aivan eri mittaluokassa kuin minkään muun käsittelemäni asian yhteydessä, Toiviainen kertoo Lännen Medialle.

Hän sanoo joutuneensa vastaanottamaan viestejä useiden eri välineiden kautta.

– Niissä (viesteissä) on ollut piirteitä, joita voidaan tulkita pyrkimyksiksi häiritä toimintaani. Tällä ei ole ollut vaikutusta päätöksentekooni, Toiviainen toteaa.

– On selvää, että virkamiehen on työssään kestettävä ankaraa arvostelua ja sitä, että tehdyistä virkatoimista kannellaan laillisuusvalvonnalle ja että kritiikkiä esitetään myös julkisesti. Maalittamisilmiö kuitenkin ylittää selvästi sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Toiviainen on määrännyt yhteensä neljä esitutkintaa Räsäsen puheista. Tuoreimmat tapaukset koskevat 1. helmikuuta 2018 esitettyä Yökylässä Maria Veitola -ohjelmaa ja toimittaja Ruben Stillerin viime joulukuussa toimittamaa radio-ohjelmaa "Mitä Jeesus ajattelisi homoista".

Seurakuntalainen kertoi perjantaina, että Helluntaikirkon johtaja Mika Yrjölä on tehnyt valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisesta kantelun oikeuskanslerille. Yrjölä pyytää oikeuskansleria tutkimaan, onko Toiviainen syyllistynyt uskonnonvapauden ja sananvapauden rajoittamiseen Räsäsestä määräämiinsä esitutkintoihin liittyen.

Lännen Media pyysi Toiviaista kommentoimaan hänestä tehtyä kantelua. Näin Toiviainen vastaa.

"Julkisuudessa, eritoten sosiaalisessa mediassa asian tiimoilta käyty keskustelu, samoin kuin saamani palaute, on suurelta osin ajautunut sivuraiteille. Monienkaan kommentoijien kohdalla se ei perustu enää oikeisiin faktoihin. Tästä syystä haluan selkeyttää tiettyjä perusasioita.

Rikoksesta epäilty on syytön, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Tämä on keskeinen epäillyn oikeusturvan tae. Viime kädessä tuomioistuin ratkaisee, onko lakia rikottu vai ei.

Rikosasiassa on aloitettava esitutkinta, jos on syytä epäillä rikosta. Esitutkinnan aloittamiskynnys on varsin matala.

Esitutkinnassa selvitetään tarkemmin, mitä on tapahtunut ja millaisissa olosuhteissa.

Jos esitutkinnan päätyttyä selviää, että on todennäköisiä syitä epäillä rikoksen tapahtuneen, syyttäjä päättää, nostetaanko syyte vai tehdäänkö syyttämättäjättämispäätös.

Räsäseen liittyvässä asiassa sovellettavaksi tuleva teko on rikoslaissa säännelty kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Huomattava on, että sen taustalla on Suomea velvoittavat kansainväliset säännökset. Niiden mukaan kaikkinaiseen syrjintään on puututtava.

Näin ollen Räsäsen tai muidenkaan epäillyn asemaan joutuneiden kohdalla kysymys ei ole jonkin yksittäisen virkamiehen halusta toimia tietyllä tavalla.

Määrätessäni Räsäsen asioissa esitutkinnat aloitettavaksi, olen luonnollisesti tehnyt päätökset virkavastuullani. Minua sitoo voimassa oleva lainsäädäntö.

Korostan, että arvio siitä, onko jossakin asiassa syyllistytty kiihottamisrikokseen vai ei, tehdään oikeudellisin perustein.

Kiihottamisrikosta koskeva säännös suojaa seksuaali- ja muiden vähemmistöryhmien yhdenvertaista asemaa yhteiskunnassa. Kyse on siitä, että heillä on oikeus nauttia samaa kunnioitusta ja arvonantoa kuin muillakin yhteiskunnan jäsenillä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ilmaisujen solvaavuutta tai panettelevuutta arvioitaessa lähtökohtana on pidettävä nimenomaan sitä, missä määrin ne loukkaavat ihmisarvoa ja yhdenvertaisuutta. Tällöin ratkaisevaa ei ole se, onko käytetty joitain tyypillisiä, esimerkiksi alatyylisiä ilmaisuja.

Toisen ihmisyyttä voidaan loukata vakavasti monin eri tavoin. On myös huomattava, että seksuaalisuus, seksuaali-identiteetti, on varsin olennainen ja syvällinen osa ihmisyyttä, joten ilmaisujen loukkaavuutta on arvioitava suhteessa tähän. Toisin sanoen on huomioitava, että ilmaisut osuvat ihmisenä olemisen ytimeen.

Kiivaana käyvässä keskustelussa minua arvostellaan siitä, että pyrin ratkaisuillani kieltämään tai vaikeuttamaan kristinuskon harjoittamisen ja kieltämään raamatun.

Haluan rauhoittaa keskustelua ja todeta, ettei Pamflettia koskevassa tutkinnassa ole kysymys tällaisesta. Tutkinnassa ei ole kysymys Raamatun tekstien siteeraamisesta, eikä raamatullisesta tai uskonnollisesta kielestä, vaan suomen arkikielen mukaisista lausumista, joiden halventavuutta nyt arvioidaan.

Käynnissä olevassa prosessissa tulkitaan rikoslakia.

On tärkeää ymmärtää, että jos raamatun teksteihin tai uskontoon vetoamalla esittää oman mielipiteensä, joka loukkaa toisen ihmisen perus- ja ihmisoikeuksia – kuten ihmisarvoa ja yhdenvertaisuutta, voi mielipiteestä, kun sen saattaa yleisön nähtäväksi tai kuultavaksi, tulla kiihottamisrikos.

Kyse on aina viestin esittäjän omasta mielipiteestä. Raamatun tekstit sellaisenaan eivät täytä kiihottamisrikoksen tunnusmerkistöä. Vastuu on aina hänellä, joka raamatun tekstiä omassa viestissään käyttää ja niihin vetoaa.

Jos Raamatun tekstit otetaan kaikilta osin kirjaimellisesti, oikeutetaan silloin mitä kauheimpia tekoja.

En ole nähnyt (itseäni koskevaa) tutkintapyyntöä, joten en voi kommentoida sitä tarkemmin.

Yleisellä tasolla voin todeta, että olen huolissani viranomaisten ja muidenkin ammatinharjoittajien työssään kohtaamasta häirinnästä.

Havaintojeni mukaan virkamiesten tavoitteellinen halventaminen ja häiritseminen, jossa pyrkimyksenä on vaikuttaa viranomaisten päätöksentekoon tai toimintaan, on koko ajan lisääntynyt. Ilmiötä kutsutaan maalittamiseksi.

Olen tehnyt lainsäädäntöaloitteen ilmiöön puuttumiseksi oikeusministerille yhdessä käräjäoikeuksien laamannien ja Poliisihallituksen kanssa."