Tipaton tammikuu meni jo. Herkuton helmikuukin on melkein sinnitelty. Mitä seuraavaksi? Kenties menoton maaliskuu, haluton huhtikuu ja tolkuton toukokuu? Loppuvuoteen on vakiintunut ainakin lihaton lokakuu. Siitä voisi jatkaa maidottomalla marraskuulla ja juhlattomalla joulukuulla.
Näitä teemakuukausia alkaa olla jokaiselle kuukaudelle. Jollekin riittää yksi haaste, toinen haalii kieltoja ja kuukausia toisensa perään. Teemakuukauden ongelma on se, että se demonisoi tietyn elintarvikkeen tai toiminnan. Jokaiselle kuukaudelle on oma pahiksensa ja seuraavassa kuussa voi jo lyödä kättä vanhan vihollisen kanssa.
En usko, että totaalikieltäytyminen tuo kohtuutta. Teemakuukausia tuntuvat viettävän etenkin ne, joilla ei ole asian kanssa todellista ongelmaa. Silloin on helppo testata omaa luonteen lujuuttaan ja kokea yhteenkuuluvuutta samanhenkisten kanssa. Puolessavälissä kuukautta lasketaan jo päiviä seuraavan känniin, porsaankyljykseen tai sipsipussiin. Palkintona onnistumisesta on voitonriemu ja hyvä mieli. Se siitä ja elämä jatkuu.
Oma ihmistyyppinsä ovat ne, jotka päättävät olla kokonaisen vuoden ilman jotain: muovia, matkustelua tai kuluttamista. Nämä haasteet ovat mielenkiintoisia ihmiskokeita, jotka saattavat johtaa pysyviin muutoksiin. Kun riittävän moni tekee perässä, maapallokin kiittää. Muoviton ja Älä osta mitään -vuosi ovat kuitenkin niin haastavia, etteivät ne sovi kaikille.
Paras vaihtoehto on kulkea pysyvästi kultaista keskitietä ja nauttia kaikkea kohtuudella. Jokainen karkkilakossa tai pikadieetillä ollut tietää, ettei totaalikieltäytyminen useinkaan johda pysyviin elämäntapamuutoksiin. Kielloista tulee helposti mieltä hallitsevia riivaajia. Milloinkaan en ole ajatellut niin paljon karkkeja kuin joskus vuosia sitten karkkilakon aikana. Sen sijaan tajusin tätä kirjoittaessani, että herkuttelu ja sokeririippuvuus ovat jääneet pois kuin itsestään, kun en ole tehnyt asiasta liian suurta mörköä.
Anu Välilä
Kirjoittaja on toimittaja.
