Turun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan varhainen keskosuus, vastasyntyneen pienipainoisuus ja tehohoito ovat yhteydessä kohonneeseen myöhempään kiintymyssuhdehäiriöön. Häiriö aiheuttaa kiintymyssuhteen muodostamisen, tunneilmaisun ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeuksia. Lisäksi häiriö haittaa lapsen toimintakykyä ja ihmissuhteita, ja on yhteydessä esimerkiksi myöhempiin lastensuojelutoimiin, psykiatrisiin- ja päihdehäiriöihin sekä syrjäytymiseen.
– Tutkimus osoitti, että lapsen riski lapsuuden reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriöön kolminkertaistui, kun raskaus kesti alle 32 viikkoa. Riski kaksinkertaistui, jos lapsen syntymäpaino oli alle 2,5 kiloa tai tämä oli tarkkailtavana vastasyntyneiden teho-osastolla, tutkija Subina Upadhyaya kertoo yliopiston tiedotteessa.
Turun yliopiston lastenpsykiatrian professori Andre Souranderin mukaan tulokset hyödyttävät ennaltaehkäisevien ja varhaisten mielenterveyspalvelujen suunnittelua.
– Se että keskosuus on itsenäisesti näin vahvassa yhteydessä kiintymyssuhdehäiriöön, on tärkeä löydös. Se puoltaa käsitystä, että pienten keskosten hoidossa pitää huomioida varhaiset vuorovaikutussuhteet ja hoivan tarve, jossa vanhemmuuden tukeminen on keskeistä, toteaa tutkimusta johtanut Sourander.
Sourander muistuttaa, että tutkimuksessa mukana olleet lapset ovat syntyneet pääosin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Hoitokäytännöt ovat sittemmin muuttuneet. Hyvä esimerkki tästä onTyksissä kehitetty perhekeskeinen keskosten hoitomalli
– Tulevaisuudessa on tärkeää selvittää, onko keskosuuden itsenäinen yhteys kiintymyssuhdehäiriöön vähentynyt, koska hoitokäytännöt ovat muuttuneet, Sourander jatkaa.
Tutkimuksessa olivat mukana kaikki Suomessa vuosina 1991–2012 RAD-diagnoosin saaneet 614 lasta. Vertailuryhmään kuului 2423 lasta. Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa INVEST-lippulaivahanketta.
