Metsätalouden vesistökuormitus on tuplasti virallisia lukuja suurempi – ilmastonmuutos pahentaa vielä tilannetta
Metsätalous kuormittaa vesistöjä tuplasti oletettua voimakkaammin. Syynä on erityisesti ojitus, jonka vaikutus on lisäksi kasvanut ilmaston muuttuessa.
Tuoreen tutkimuksen mukaan metsistä ja soilta valuu vesistöihin metsätalouden toiminnan seurauksena 7 300 tonnia typpeä ja 440 tonnia fosforia. Aiemmin virallisissa tilastoissa ja raportoinnissa käytetyt arviot olivat 3 250 ja 230 tonnia.
Määrä on siis typen kohdalla reilusti yli ja fosforin kohdalla lähes kaksinkertainen aiemmin käytettyihin arvioihin verrattuna.
Uudet lukemat selvisivät Luonnonvarakeskuksen (Luke), Suomen ympäristökeskuksen (Syke), Tapio Oy:n ja Oulun yliopiston MetsäVesi-hankkeessa. Sitä rahoittaa valtioneuvosto.
Metsien ja soiden kokonaiskuormitus sen sijaan arvioidaan yhtä suureksi kuin aiemminkin, joten metsätalouden suhteellinen merkitys vesien kuormittajana on uuden tutkimuksen mukaan selvästi aiempaa suurempi.
Maatalouden ohi metsätalous ei uusienkaan lukujen valossa mene, mutta ero käytössä olevaan viralliseen arvioon on suuri.
Kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta vesistökuormituksesta metsätalouden osuus on esimerkiksi fosforin kohdalla 14 prosenttia. Tähän asti osuudeksi on katsottu kahdeksan prosenttia.
Metsätalous aiheuttaa suurimman ravinnekuormituksen Pohjanmaalla ja Kainuussa. Tämä johtuu ojitettujen soiden suuresta pinta-alasta.
– Kuormituksen alueelliset erot tulisi ottaa entistä paremmin huomioon metsätalouden harjoittamisessa ja vesiensuojelussa, toteaa Luken tutkimusprofessori Leena Finér.
Fosforilannoituksen loppuminen on vähentänyt metsätalouden fosforikuormitusta.
Typen ja orgaanisen hiilen kuormitus on sen sijaan ollut kasvussa vuodesta 1978 alkaen ja erityisen selvästi 1990-luvulta. Kahden viime vuosikymmenen aikana lisäystä on noin 20 prosenttia.
– Minulle tämä oli yllätys, sanoo erikoistutkija Ahti Lepistö Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).
Tutkijoiden mukaan tämä johtuu todennäköisesti ilmastonmuutoksesta. Vaikutusmekanismeja voivat olla esimerkiksi talvien leudontuminen sekä lämpötilan vaikutus turpeeseen.
– Hajoamisprosessit ovat ehkä kiihtyneet, jolloin vapautuu enemmän huuhtoutumisaltista orgaanista ainesta, jota voimakkaammat vesivirrat huuhtovat rannikkovesiin asti, Lepistö tiivistää.
Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutus on voimakkaampi ojitetuilla kuin luonnontilaisilla alueilla. Metsäojitus aiheuttaa uusien tulosten mukaan vesistökuormitusta myös pidempään kuin aiemmin oletetun noin kymmenen vuoden ajan.
Kuormitusluvut ojitetuilta soilta saattavat olla vielä edellisiäkin suurempia.
Asiaa tutkitaan Helsingin yliopiston metsätieteiden osaston hankkeessa, jossa on mukana myös Luken johtava tutkija Mika Nieminen.
Hankkeessa metsätalouden vesistökuormitukseksi on laskettu peräti 10 600 tonnia. Luku on 40 prosenttia suurempi kuin MetsäVesi hankkeessa.
Niemisen mukaan erot johtuvat sekä käytetyistä laskentamalleista että hyvin vanhojen ojitusalueiden roolista aineistoissa.
– Vanhoilla ojitusalueilla tulee vastaan suuria pitoisuuksia. Tässä oletuksessa ei ole tähän mennettä täytynyt pettyä.
Runsaat 20 prosenttia Suomen maapinta-alasta on ojitettuja soita.
Edit klo 12.40: Lisätty arvioita ja kommentteja.
