Kiinalle kuuluvalla Hongkongin itsehallintoalueella on ollut jo kesäkuusta lähtien yhä pahempia levottomuuksia, jotka kärjistyivät viikonloppuna protestoijien ja mellakkapoliisin taisteluiksi Hongkongin yliopistoalueella. Seuraavassa eri skenaarioita, mitä Hongkongissa voi tapahtua seuraavaksi.
Kaikkien hongkongilaisten mielessä on kauhukuvana se, mitä tapahtui Pekingissä kesäkuussa 1989. Kiina murskasi väkivalloin viikkoja Tiananmenin aukiolla jatkuneen demokratiaa vaatineen mielenosoituksen. Kuolonuhreja saattoi tulla jopa 3 000 kun mielenosoittajia jahdattiin kaduilla ympäri Pekingiä.
Hongkongin mellakat on presidentti Xi Jinpingille pahin vastoinkäyminen hänen uransa aikana. Xi on tähän asti luottanut siihen, että protestit pystytään ratkaisemaan paikallisesti.
Hongkongissa on kiinalaisia sotilaita, jotka lähtivät viikonloppuna kasarmeistaan "vapaaehtoisesti" puhdistamaan mellakoiden jälkiä. Pekingille olisi kuitenkin valtavan iso kynnys lähettää sotilaat kaduille aseiden kanssa kukistamaan mellakat. Tähän tarvittaisiin myös Hongkongin johdolta avunpyyntö, mitä ei ole koskaan tehty.
Tiananmenin aukion verilöylyn kaltaisten tapahtumien uusiutuminen Hongkongissa vuonna 2019 olisi Pekingille melkoinen arvovaltatappio ja kasvojen menetys maailmalla.
Verilöyly käytännössä murskaisi "yksi maa, kaksi järjestelmää" -järjestelyn ja sen seurauksena Hongkong voisi menettää asemansa yhtenä maailman johtavista bisneskeskuksista.
Siksi tämä vaihtoehto on ainakin tällä hetkellä varsin kaukainen.
Jo tällä hetkellä Hongkongin tilanne on erittäin paha, poliisit uhkaavat ampua tuliaseilla mielenosoittajia kohti ja protestoijat puolestaan käyttävät poliiseja kohtaan kaikkia aseita, mitä he saavat käsiinsä: katukiviä, polttopulloja, jousipyssyjä ja niin edelleen. Myös kotitekoisia pommeja on käytetty.
Peking yrittää kääntää julkisen mielipiteen Hongkongissa ja muualla protestoijia vastaan kuvaamalla heitä väkivaltaisiksi separatisteiksi, joita ulkopuoliset tahot tukevat ja jotka havittelevat Hongkongille itsenäisyyttä.
Kuolonuhreja on toistaiseksi tullut vasta muutama, mutta tilanne voi edetä pahemmaksi hongkongilaisten kesken väkivallan yleistyessä. Varoittavana esimerkkinä on Irak, jonka levottomuuksissa on saanut surmansa jo satoja mielenosoittajia.
On myös mahdollista, että mielenosoittajien kuukausia jatkunut raivo pikku hiljaa hiipuu, mutta ongelmat säilyvät, ja pinnan alla kytee. Ei tarvita paljoakaan, kun protestit räjähtävät jälleen ilmoille kiihtyen väkivaltaisuuksiksi.
Mielenosoitukset käynnisti suunnitteilla ollut laki, joka olisi sallinut rikollisen luovuttamisen oikeudenkäyntiin Manner-Kiinaan, missä oikeuslaitosta kontrolloi kommunistinen puolue. Hongkongin hallintojohtaja Carrie Lam veti lain takaisin, mutta protestit jatkuivat siitä huolimatta.
Yksi mielenosoittajien vaatimuksista on ollut antaa kaikille hongkongilaisille oikeus äänestää siitä, kenet valitaan lakiasäätävään neuvostoon ja alueen hallintojohtajaksi. Nykyisin vain puolet neuvoston jäsenistä valitaan sallimalla kaikkien äänestää tästä. Hongkongin hallintojohtajan valitsee Peking-mielinen pieni valintakomitea.
Neuvotteluratkaisu protestoijien ja Hongkongin hallinnon kesken olisi mahdollinen ainakin siinä tapauksessa, että hallinto osoittaisi ymmärrystä mielenosoittajien vaatimuksille.
Tämä vaatisi kuitenkin Hongkongin hallinnon ja Pekingin kielenkäytön muuttamista. Mielenosoittajat vaativat, että protesteja ei kuvattaisi mellakoiksi ja että pidätetyille mielenosoittajille annettaisiin armahdus.
Protestoijat vaativat myös riippumatonta tutkimusta siitä, millaisiin ylilyönteihin poliisit ovat syyllistyneet.
Neuvotteluratkaisu vaatisi myös melkoista venymistä Pekingiltä: esimerkiksi Hongkongin hallintojohtajan valinnan antaminen kokonaan paikallisten ihmisten käsiin olisi sille kova paikka. Pelkona on, että muuallakin Kiinassa alettaisiin vaatia demokratiauudistuksia Hongkongin esimerkkiin vedoten.
Esimerkiksi Luoteis-Kiinan Xinjiangin maakunnassa paikalliset uiguurit on pidetty todella tiukassa kurissa. Ja mitä tapahtuisi Tiibetissä?
