Antti Rinne ehdotti islamilaisille seurakunnille verotusoikeutta – asiantuntija ja Suomen islamilainen yhdyskunta kriittisiä
Sekä Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori että Suomen islamilainen yhdyskunta suhtautuvat varauksella pääministeri Antti Rinteen (sd) ehdotukseen antaa islamilaisille seurakunnille verotusoikeus.
Rinne kertoo tuoreessa elämäkerrassaan Antti Rinne – Koko tarina kannattavansa ajatusta, että islamilaisille seurakunnille annettaisiin oikeus kerätä veroja jäseniltään.
– Sen avulla voisimme varmistaa, ettei islamilaisia seurakuntia rahoiteta ulkoapäin. Suomessa asuvat muslimit voisivat itse rahoittaa yhteisöään, Rinne sanoo kirjassa.
Verotusoikeus ei poistaisi Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattorin Jussi Sohlbergin mukaan islamilaisten seurakuntien tarvetta hankkia rahoitusta ulkopuolisilta tahoilta.
– Jos kyseessä on esimerkiksi alle muutaman sadan jäsenen islamilainen yhdyskunta, verotuksen kautta he saisivat mitättömän pienen summan rahaa, Sohlberg sanoo.
Tämän takia ne tarvitsisivat todennäköisesti verotulojen lisäksi tukea valtiolta tai muuta ulkopuolista rahoitusta.
Rinteen ajatukseen liittyy toinenkin ongelma.
Suomen islamilaisen yhdyskunnan sunni-imaamin Anas Hajjarin mukaan verotus ei välttämättä kannata pieniä seurakuntia, koska verottaja ottaa osansa kerätystä summasta palvelumaksuna. Tämän takia perinteinen jäsenmaksu voi olla joillekin yhdyskunnille kannattavampi tapa kerätä varoja.
Suomen islamilainen yhdyskunta on Suomen toiseksi vanhin islamilainen yhdyskunta, ja se noudattaa verkkosivujensa mukaan "keskilinjan islamilaisia arvoja”.
Myös Sohlberg pitää verotuksen tuomia kuluja mahdollisena ongelmana. Tämän takia kaikki uskonnolliset yhdyskunnat eivät ole innostuneita veronkeruumahdollisuudesta.
– Kulut voisivat olla kohtuuttoman suuret hyötyihin nähden.
Varsinkin pienille yhdyskunnille verotuksen hyödyt olisivat vähäiset.
Suomessa on noin 50 rekisteröityä islamilaista yhdyskuntaa. Suurin niistä on Helsinki islam keskus, johon kuuluu vähän alle kolme tuhatta jäsentä. Joukossa on paljon muutaman sadan jäsenen yhdyskuntia.
Sohlbergin muistuttaa, että mahdollinen veronkeruuoikeus ja sen hyvät sekä huonot puolet eivät koskisi pelkästään islamilaisia uskonnollisia yhdyskuntia vaan myös muita Suomessa toimivia virallisia uskonnollisia yhdyskuntia.
Rinne mainitsee kirjassaan, että muslimit ovat itse kysyneet häneltä verotusoikeutta.
– Se osoittaa, että he haluavat integroitua yhteiskuntaamme keräämällä itse varallisuutta omaan uskonnolliseen toimintaansa, Rinne toteaa kirjassa.
Sohlberg muistuttaa, että Suomessa vain pieni osa muslimeista kuuluu rekisteröityihin yhdyskuntiin. Niihin kuuluu hänen mukaansa noin 16 000 muslimia, kun Suomessa on arvioiden mukaan 70 000–100 000 muslimia.
Jos islamilaisille yhdyskunnille myönnettäisiin verotusoikeus, sen piiriin kuuluisi todennäköisesti vain pieni osa Suomessa olevista muslimeista.
Sohlberg ja Hajjar kertovat, että rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien verotusoikeudesta on puhuttu ennenkin.
– Rinteen ajatus ei olisi noussut näin esille, jos hän olisi puhunut esimerkiksi Suomen vapaakirkosta tai katolisesta kirkosta, Sohlberg toteaa.
Hajjarin mukaan keskustelu veronkeruumahdollisuudesta on islamilaisessa yhteisössä vielä kesken, eikä hän halua sanoa vielä lopullista kantaansa asiaan.
Sohlberg myöntää, että Rinteen ehdotuksessa on myös hyviä puolia. Verotusoikeuden myöntämisellä voisi olla symbolinen merkitys islamilaisille yhdyskunnille.
– Se voisi olla heille tavallaan positiivinen kädenojennus, Sohlberg sanoo.
Hajjarin mukaan verotusoikeus voisi auttaa muun muassa yhdyskuntia tukemaan maahan muuttaneita muslimeja integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.
– Se voisi edesauttaa integroitumista, mutta siihen ei pidä nojata ainoana keinona.
