Eteläiset maakunnat himoitsevat Itä- ja Pohjois-Suomen EU-rahoja – Onko se moraalisestikaan kestävää, kysyy veteraanipoliitikko Seppo Kääriäinen

Suomi saanee EU:lta enemmän aluekehitysrahoja kuin ennen mutta jakoperusteita maakuntien kesken halutaan muuttaa. Pääosan rahoista Suomi saa Itä- ja Pohjois-Suomen harvan asutuksen ansiosta.

Suomi on EU-komission esityksen mukaan saamassa noin viisi prosenttia enemmän EU:n aluekehitysrahoja vuosina 2021–2027 kuin päättyvällä ohjelmakaudella.

Tulossa on 1,6 miljardin euron rahapotti, joka yhdessä kansallisen rahoitusosuuden kanssa tarkoittaa noin 3,2 miljardia euroa aluekehitykseen suunnattuja varoja. Siksi niiden jakaminen herättää voimakkaita tunteita.

Rahojen jaossa heikommalle jääneet eteläisen ja läntisen Suomen maakunnat haluaisivat rahoista aiempaa isomman osuuden. Perusteena on muun muassa se, että 60 prosenttia rahoista menee sinne, missä asuu vain neljäsosa väestöstä.

Suomi päättää rahojen jakamisesta itse.

EU-komission alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston johtaja Lena Andersson-Bench sanoo, että komissiolla ei ole siihen mitään sanomista.

– Emme anna ohjeita jäsenmaille rakennerahojen jakamisesta. EU hyväksyy rakennerahasto-ohjelmat, mutta muuten asia on jäsenmaiden käsissä, sanoo Andersson-Bench.

Suomella ei ole maakuntien keskinäisestä rahanjaosta poliittista päätöstä. Valmistelua on tehty elinkeinoministeri Katri Kulmunin (kesk) johdolla. Kulmuni ilmoitti Lännen Medialle, että hänellä ei juuri nyt ole asiaan kommentoitavaa.

EU-komissio kuitenkin julkaisi runsas viikko sitten EU-alueiden kilpailukykyä koskevan vertailun, jossa Itä- ja Pohjois-Suomen kilpailukyky oli heikentynyt. Sen sijaan Länsi- ja Etelä-Suomen tilanne parani.

Erityisesti asemiaan paransi Helsinki-Uusimaa, joka nousi EU:n alueiden TOP10:een kilpailukyvyltään.

– Perustelut jatkaa alueiden kehityserojen tasaamiseen tähtäävää politiikkaa ovat edelleen olemassa. Onko moraalisestikaan kestävää, että Itä- ja Pohjois-Suomen rahoja leikattaisiin, sanoo Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien neuvottelukunnan puheenjohtaja Seppo Kääriäinen.

Kääriäinen sanoo, ettei hän halua olla lietsomassa riitaa.

– On ollut pitkin matkaa alueiden välistä keskustelua rahojen jaosta. Uskon kuitenkin, että tälläkin kertaa sopu löytyy.

Kääriäisen mielestä koheesiopolitiikka on EU:n ytimessä.

– Koheesiorahoilla on saatu aikaan kehitystä Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta eroja on edelleen Suomenkin sisällä, sanoo Kääriäinen.

Hän korostaa EU-rahojen vipuvaikutusta. Se auttaa löytämään hankkeeseen myös muuta rahoitusta.

– Etelä- ja Länsi-Suomen ongelma ei ole rahoituksessa. Sitä paitsi ne saavat jo nyt merkittävästi enemmän innovaatiorahoitusta kuin Itä- ja Pohjois-Suomi, sanoo Kääriäinen.

Alueiden välisen kiistelyn EU-rahoista käynnisti Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolainen loppukesästä.

Savolainen sanoo, että hän ei ole oman maakuntansa asialla vaan Etelä- ja Länsi-Suomen etuja valvomassa.

– Kotkasta, Lahden ja Forssan kautta Poriin ulottuu ruostevyöhyke, jolla on samat ongelmat kuin Pohjois-Suomessa. Miksi Oulun pitäisi saada 10–15 kertaa enemmän rahoitusta, kysyy Savolainen.

Ruostevyöhykkeellä tarkoitetaan yleensä sellaista aluetta, jossa perinteinen teollisuus on kuihtunut ja tilalle ei saatu luotua uusia työpaikkoja tarjoavaa elinkeinotoimintaa.

Savolainen muistuttaa, että uusien bkt-lukujen perusteella Etelä- ja Länsi-Suomi kuuluvat EU:n luokituksen mukaan samaan siirtymäalueiden joukkoon.

– Miksi niitä pitäisi siis kohdella rakennerahastojen jaossa eri tavalla kuin Itä- ja Pohjois-Suomea?

Savolaisen laskelmissa 1,6 miljardin euron EU-rakennerahastopotin jakamisen pitäisi mennä seuraavaan tapaan.

Itä- ja Pohjois-Suomi saa potin päältä niille kuuluvan harvan asutuksen tuen, jonka osuus koko potista on noin 18 prosenttia.

Uusimaa ja Ahvenanmaa saavat kehittyvien alueiden tuen, mikä on noin 12 prosenttia potista.

– Uusimaa saisi noin 180 miljoonaa euroa. Se on enemmän kuin ennen, mutta oikeutettua. Mutta loppu, mikä potista jää, pitäisi jakaa tasapuolisesti, sanoo Savolainen.

Savolaisen laskelma perustuu siis siihen, että EU-komission esitys toteutuisi.

EU:n alueita edustavan alueiden komitean suomalaisjäsenten mielipiteet rahanjaosta riippuvat heidän kotipaikastaan.

– Rakennerahastovarojen jakauma kansallisesti on pahasti vinoutunut. Perussopimusten Itä- ja Pohjois-Suomelle myöntämät erityisedut ovat ok, mutta muilta osin asiaa pitää tarkastella uudelleen. Nyt vinoutuma on aivan liian iso. Asukasta kohti laskettu tuki jää Etelä- ja Länsi-Suomessa noin 10 prosenttiin siitä, mitä Itä- ja Pohjois-Suomelle osoitetaan, sanoo Pauliina Haijanen (kok).

Haijanen on Laitilan kaupunginvaltuuston jäsen.

– Jakoperusteissa pitäisi ottaa huomioon sekä Suomen alueellinen elinkelpoisuus, että työllistämisen tukemiseen liittyvät hankkeet. Jakoperusteita pitäisi hioa siten, että Suomenkin panos-tuotos-suhde olisi paras mahdollinen. Oma alueeni, Satakunta, kärsii osin työvoimapulasta sekä työmarkkinoiden nopeasta murroksesta, sanoo Satu Tietari (kesk).

Tietari on Säkylän kunnanvaltuuston jäsen.

– Rahoitusta tulee kohdentaa alueellisten kehityserojen tasoittamiseen ja sijainnista johtuvien kilpailukykyerojen kaventamiseen. Keskukset voivat hyödyntää EU-rahoituksessa muita kuin aluepoliittisia perusteita; raha olisi loogisinta kohdistaa niille alueille, joiden olosuhteiden perusteella rahoitusta saadaankin, sanoo Ossi Martikainen (kesk).

Martikainen on Lapinlahden kunnanvaltuuston jäsen.

– Aluekehitysrahoja ei pidä jakaa asukasluvun perusteella, vaan siten, että kehityseroja maiden välillä ja maiden sisällä tasataan. Rinteen hallituksen ohjelmassa on linjattu Itä- ja Pohjois-Suomen erityisaseman turvaamisesta, sanoo Mikkel Näkkäläjärvi (sd).

Näkkäläjärvi on Rovaniemen kaupunginvaltuuston jäsen.

Kompromissihalukkuuttakin on.

– Suomen edun mukaista on, että komission valmistelemaa alue- ja määrärahajakoa ei enää avata uusille muokkauksille. Minulla on paljon erinomaisia kokemuksia siitä, että Itä- ja Pohjois-Suomi käyttävät rakennerahastovarojaan yhteishankkeisiin pääkaupunkiseudun yliopistojen, VTT:n ja yritysten kanssa muodostaen yhdessä kumppanuuksia muiden EU-maiden toimijoiden kanssa, sanoo Markku Markkula (kok)

Markkula on Espoon kaupunginvaltuuston jäsen ja alueiden komitean varapuheenjohtaja.

Brysselissä perjantaina kokoontunut EU-pääministereiden Eurooppa-neuvosto käsitteli ensi kertaa EU:n tulevaa monivuotista rahoituskehystä.

Esityksen teki Suomi sen vuoksi, että Suomi toimii EU:n puheenjohtajamaana vuoden loppuun saakka.

Suomen esitys EU:n kokonaisbudjetiksi on pienempi kuin komission esitys, mutta koheesiorahoiksi kutsuttuihin aluekehityksen rahoihin Suomi ei esitä leikkausta. Suomi esittää myös selvästi alhaisempaa jäsenmaksuperustetta kuin komission esittämä 1,11 prosenttia.

EU:n alueiden parlamenttiin valittujen suomalaisedustajien mielipiteet oikeasta jäsenmaksuperusteesta vaihtelevat voimakkaasti. Osalle komission ehdotus on vähimmäistaso aluepolitiikan rahoituksen turvaamiseksi. Osa olisi valmis tinkimään siitä, kun komission ehdotus kuitenkin nostaisi Suomen maksuosuutta.

– Komission esitys on ehdoton minimi. Parlamentin tekemät korotukset ovat hyvin perusteltuja, sanoo Markku Markkula.

Euroopan parlamentti on esittänyt maksuperusteeksi 1,3 prosenttia, mikä on myös EU:n alueiden komiteassa tehty linjaus.

– Suomen ei kannata edustaa kaikkein kitsainta linjaa, vaan esittää korkeintaan maltillisesti pienempää jäsenmaksuperustetta kuin EU-komissio on esittänyt. 1,07-1,09 prosenttia voisi olla sopiva taso, sanoo Mikkel Näkkäläjärvi.

– Suomi joutuu tekemään maksuosuusesityksen puheenjohtajana, ei vain Suomen näkökulmasta. Neuvottelu voi olla vaikea. On arvioitava Suomen kokonaissaanto, vaikka pysymmekin nettomaksajana, sanoo Ossi Martikainen.

– Lähtökohtaisesti komission esitys on Suomen kannalta hyvinkin tyydyttävä, esityksen mukaan Suomelle tulisi noin 100 miljoonaa euroa lisärahoitusta, sanoo Pauliina Haijanen.

– Kannatan komission esitystä sillä varauksella, että on tiedettävä, mitä rahalla saadaan, sanoo Satu Tietari.

Jos EU-komission esitys monivuotisesta rahoituskehyksestä toteutuisi, Suomi saisi ohjelmakaudella 2021–2027 noin 1,6 miljardia euroa EU:lta aluekehityksen vauhdittamiseen.

Syy siihen, että Itä- ja Pohjois-Suomi on saanut EU-rahoista pääosan, johtuu siitä, että Suomi sai EU-liittymissopimuksessaan hyväkseen erityisen harvan asutuksen tuen. Sen määrä seuraavalla ohjelmakaudella on 700 miljoonaa euroa.