Lapsiperheen taloushuolet vaarantavat palveluiden saannin, vaikka tarve olisi kova

Lasten hyvinvointia tukevien palveluiden saatavuus on heikompaa, jos perheessä on toimeentulo-ongelmia.

Tämä ilmenee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) uudesta tutkimuksesta. Siinä selvitettiin vanhemmilta kerätyllä kyselyaineistolla, miten toimeentulon kokeminen hyväksi tai hankalaksi on yhteydessä hyvinvointiin alakoululaisten perheissä.

Tutkimuksen päätulos on, että toimeentulon hankaluus on yhteydessä todella laajaan kirjoon erilaisia hyvinvoinnin tekijöitä sekä lapsilla että vanhemmilla.

– Tämä osoittaa, että toimeentulolla on suuri merkitys. Jos lapsiperheiden toimeentuloa helpotetaan, vanhempien kuormittuneisuus ja samalla paineet palveluihin voivat helpottua, kertoo THL:n tutkimuspäällikkö Minna Salmi.

Perheen taloushuolet lisäävät palveluiden tarvetta, kun ongelmat kuormittavat sekä lapsia että vanhempia. Toimeentulo-ongelmista kärsivät perheet käyttävät palveluita enemmän, mutta samalla heiltä jäävät palvelut useammin saamatta.

Palvelun saamatta jäämiseen on voinut olla monia syitä: palvelua ei ole saatu, vaikka sitä on pyydetty, tai voimavarat eivät ole riittäneet avun pyytämiseen tai sen tarpeen tiedostamiseen.

Salmi huomauttaa, kuinka Suomessa on 2000-luvulla vallinnut politiikka, jossa lapsiperheiden toimeentulon tukeminen ja lasten ja perheiden palveluiden kehittäminen on asetettu vastakkain.

– On toistunut, että tulonsiirtojen sijaan satsataan palveluihin. Ne on nähty vaihtoehtoisina. Se ei ole tutkimuksen valossa järkevää. Lapsiperheiden toimeentuloa heikentämällä syntyy uutta palveluiden tarvetta.

Salmen mukaan tulonsiirtojen lisäksi erilaisten lapsiperheiden palveluiden resursseja tulisi lisätä, jotta varmistetaan lasten oppiminen ja jatkokoulutus.

– Aiemmista seurantatutkimuksista on käynyt ilmi, että vähäisellä koulutuksella on todennäköistä päätyä köyhän perheen huoltajaksi. Jos kasvaa köyhässä perheessä, on todennäköistä, että saa vähemmän koulutusta ja päätyy toimeentulotuen saajaksi, Salmi kertoo.

– Tämän huonon kehän katkaisemiseksi olisi tärkeää, että kaikissa vaiheissa alkaen päiväkodista ja peruskoulusta olisi nykyistä enemmän resursseja ja samalla perheiden toimeentuloon kiinnitettäisiin huomiota. Resurssien lisääminen palveluihin ja tulonsiirtoihin tukevat toisiaan.

Minna Salmi korostaa, että resursseja pitäisi lisätä lasten hyvinvointia tukeviin palveluihin koulussa, kuten kouluterveydenhuollossa, oppilashuollossa ja opintojen ohjaamisessa. Lisäksi vanhempien jaksamista tukevia palveluita tarvitaan.

– Tukiresursseja tarvitaan riittävästi, jotta lapset ja nuoret voivat saada apua mahdollisimman läheltä ja matalalla kynnyksellä, ettei olisi nykyisiä pitkiä jonoja tai liian vähän henkilöstöä suhteessa oppilasmäärään.

Tutkimuksesta ilmenee, että toimeentulo-ongelmia kokevien perheiden lapset ovat tarvinneet ja saaneet useammin esimerkiksi koulukuraattorin, koululääkärin, koulupsykologin sekä lastensuojelun palveluita. Silti palvelu on jäänyt selvästi useammin saamatta, jos perheellä on toimeentulo-ongelmia.

Esimerkiksi yhtä suuri osuus toimeentulo-ongelmista kärsivien perheistä on saanut sekä kertoo jääneensä vaille lapselle tarvitsemiaan koulupsykologin palveluita tai mielenterveyspalveluita. Kotipalveluita olisi tarvinnut kaksi kertaa niin moni perhe kuin niitä oli saanut.

Salmen mukaan perheiden toimeentuloon olisi syytä kiinnittää huomiota myös laajoissa terveystarkastuksissa, joita tehdään lapsille neuvolassa ja viidennellä luokalla.

– Lapsen terveyden lisäksi tarkoitus olisi myös käsitellä perheen arkea ja vanhempien tilannetta. Terveydenhuollon henkilöstöllä pitäisi olla välineitä keskustella toimeentuloon liittyvistä asioista ja mahdollisesti ohjata vanhempia hakemaan tukea muilta tahoilta.

THL:n uuden tutkimuksen aineistona käytettiin vuoden 2017 Kouluterveyskyselyyn vastanneiden vanhempien vastauksia, ja käytössä oli 30 eri hyvinvoinnin osoitinta. Vanhempien ja lasten hyvinvointi oli kaikilla mittareilla heikompaa perheissä, joissa vanhempi arvioi toimeentulon olevan hankalaa.

– Tulokset aika lailla kylmäsivät. Ihan kaikissa osioissa, joita meillä oli mahdollisuus katsoa, näkyi ero, Salmi sanoo.

– Ei olisi välttämättä odottanut, että jo palveluiden saatavuudessa ja käytössä näkyy eroja.

Tutkimuksen mukaan toimeentulovaikeuksilla on merkittävä vaikutus vanhempien hyvinvointiin. Jo aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että toimeentulo-ongelmien kuormittamien vanhempien hyvinvointi heijastuu lapsiin, eli heikentää heidän hyvinvointiaan ja lisää syrjäytymisriskiä.

Perheissä, joissa koettiin toimeentulo-ongelmia, vanhemmat tunsivat itsensä masentuneeksi tai yksinäiseksi huomattavasti useammin kuin perheissä, joissa toimeentulo koettiin helpoksi.

Salmen mukaan isoimpia eroja vanhempien hyvinvoinnissa löytyi myös siinä, kuinka hankalaksi toimeentulon kokevat vanhemmat tunsivat olevansa vähemmän tärkeitä osia erilaisissa yhteisöissä.

Lisäksi tutkimus löysi selviä eroja siinä, kuinka tyytyväisiä vanhemmat olivat elämäänsä ja parisuhteeseensa. Toimeentulo näkyi tutkimuksessa myös arvioissa perheen arjen sujumisesta.

Lapsiin liittyen isoimpia eroja oli se, miten vanhempi arvioi lapsen koulunkäynnin sujumisen nimenomaan laskemisen osalta. Isoja eroja oli myös siinä, miten läksyjen tekeminen sujui.

Ero oli kaikkein suurin, kun arvioitiin lapsen mahdollisuuksia osallistua maksullisiin harrastuksiin.

– Harrastukset ovat liian kalliita. Omaehtoisissa harrastuksissa oli paljon pienempi ero, eli maksuttomiin harrastuksiin kyllä osallistutaan, Salmi kertoo.