Sofi Oksanen: Osa kansasta on jo valtuuttanut vihapuheen eduskunnassa – "Vihapuhe johtaa harvainvaltaan"
Osa äänestäjistä on valtuuttanut vihapuheen eduskunnassa, mikä on omiaan uhkaamaan demokratiaa Suomessa, lataa kirjailija Sofi Oksanen.
Hän katsoo, että kansanedustajien joukossa on vihapuhetta käyttäviä päättäjiä. Kirjailijan mukaan tämä normalisoi vihapuhetta.
– Kansanvalta perustuu osallistamiseen ja vihapuhe vähentää osallistumista. Pitkällä tähtäimellä se johtaa harvainvaltaan, Oksanen perustelee.
Myös sananvapauteen kohdistuu hänen mukaansa uhkia, jotka rapauttavat liberaalia demokratiaa.
– Me voimme menettää sen mitä olemme saavuttaneet siksi, että harhaudumme pitämään saavutuksiamme itsestäänselvyyksinä.
Toimittajiin kohdistuvaa vainoa Sofi Oksanen pitää erityisen huolestuttavana.
Hän muistuttaa, että kaksi kolmesta toimittajasta on joutunut vihapuheen kohteeksi, viidesosaa on mustamaalattu ja joka kuudes on kokenut väkivallan uhkaa.
Kokonaisuutta kutsutaan maalittamiseksi. Usein sen tarkoituksena on toimittajan ammattitaidon kyseenalaistaminen, ja seurauksena voi olla itsesensuuria.
– Vaikutus ulottuu lopulta koko kansaan, sillä lehdistön käyttämä kieli muovaa julkista narraatiota ja jokaisen kansalaisen kielenkäyttöä.
Toimittajat saattavat jättää myös merkittäviä aiheita käsittelemättä. Juuri julkaisemattomista jutuista pitäisi Oksasen mukaan olla huolissaan.
– Tänään haudattu uutinen voi vaikuttaa siihen, millaisen eduskunnan saamme ensi vaaleissa.
Sananvapautta puolustaakseen Oksanen lahjoitti maanantaina 15 000 euroa Toimittajat ilman rajoja -järjestölle.
Järjestön Suomen-puheenjohtaja Jarmo Mäkelä kiittää kirjailijaa rohkeudesta ja pitää puheenvuoroa esimerkillisenä. Hän toivoo yhtä selvää vihapuheen tuomitsemista muiltakin "maamme ajattelijoilta ja johtajilta".
Myös Mäkelä näkee, että lehdistönvapaus on kehittymässä huonompaan suuntaan myös Suomessa. Yksi uhka on juuri toimittajiin kohdistuva maalittaminen.
– Toisena ovat sosiaalisen median alustojen kautta leviävät valeuutiset ja disinformaatio, jotka uhkaavat kansalaisten oikeutta saada ja ottaa vastaan totuudenmukaista tietoa.
Puheenjohtaja Mäkelän mielestä sananvapautta tulee lujittaa, mutta samalla sen väärinkäyttö tulee kieltää.
– Äärimmäinen vihapuhe ei ansaitse sananvapauden suojaa, hän vaatii.
Mäkelän mielestä vihapuherikkomukset tulisi saattaa syyttäjän alaisiksi rikoksiksi. Näin poliisi voisi tutkia niitä ja syyttäjä nostaa syytteen, vaikka kohde itse ei vaatisikaan rangaistusta.
Organisoitua maalittamista tulisi Mäkelän mielestä lisäksi käsitellä järjestäytyneenä rikollisuutena.
Kehityksen kokonaisuus uhkaa Sofi Oksasen mukaan liberaalia demokratiaa.
Hän huomauttaa, että uutisointiin, julkiseen keskusteluun ja päätöksentekoon vaikuttava vaientaminen aiheuttaa hiljaisuuden spiraalin.
Mediavaltaa kuvaavan mallin esitti saksalainen valtiotieteilijä Elisabeth Noelle-Neumann. Mallin kantavia ajatuksia on se, että yksilön mielipide ja käyttäytyminen muuttuvat vähitellen kohti sosiaalisesti hyväksyttyjä mielipiteitä.
Oksasen mukaan malli sopii vihapuheeseenkin: jos äänessä ovat vain epäasiallista kieltä käyttävät, näyttää heidän edustamansa kanta yleiseltä mielipiteeltä. Tämän vuoksi hiljentämiseen ei saa kirjailijan mielestä suostua.
– Me kaikki olemme vastuussa siitä, tuleeko vainosta, maalittamisesta ja vihapuheesta uusi normaali.
Lue myös: Sofi Oksanen ottaa kantaa sananvapauden ja uhkailtujen toimittajien puolesta
Mikä?
Toimittajat ilman rajoja
Toimittajat ilman rajoja on kansainvälinen järjestö, joka puolustaa tiedonvälityksen vapautta maailmanlaajuisesti.
Sen tärkeimmät tehtävät ovat uutismedian ja internetin riippumattomuuden puolustaminen sekä vaarallisilla alueilla työskentelevien toimittajien avustaminen.
Järjestö perustettiin Pariisissa vuonna 1985.
Vuonna 2013 perustettu Suomen osasto on nimeltään Toimittajat ilman rajoja ry.
Se ottaa kantaa Suomen ja lähimaiden mediakentän rikkomuksiin.
Järjestö tekee työtä myös kouluissa, joissa käydään läpi sananvapauden periaatteita ja sitä, miten valeuutisia ja disinformaatiota opitaan tunnistamaan.
Järjestö on tunnettu myös vuosittain julkaistavasta lehdistönvapausindeksistä, joka listaa maailman maat järjestykseen sananvapauden toteutumisen mukaan.
Tämän vuoden listauksessa Suomi oli sijalla kaksi.