Järjen ja tunteen vuoropuhelua

Internetin keskustelupalstat ja kommenttikentät tuntuvat olevan vain harvoin foorumi asialliselle keskustelulle. Sen sijaan ne täyttyvät ärtymyksestä ja jopa vihasta ilmiöitä tai kanssaeläjiä kohtaan. Viime aikoina erityisen tunnepitoiseen kommentointiin on voinut törmätä esimerkiksi ilmastonmuutokseen, tai turvapaikanhakijoihin liittyvissä keskusteluissa.

Moraalifilosofiaa ja -psykologiaa tutkinut Elisa Aaltola tunnistaa ilmiön.

– Sosiaalinen media on muuttanut tiedonkulkua ja keskustelua. Selvää on, että siellä pelataan tunteilla. Algoritmit tähtäävät tunnereaktioihin. Tuohtumus ja pöyristys johtavat siihen, että ihmiset klikkaavat. Myös positiivisilla tunteilla pelataan, tunteet saavat huomiomme.

Vaarana tässä on Aaltolan mukaan se, että alamme hahmottaa elämää hyvin ei-järjellisesti. Se voi aiheuttaa mustavalkoista ajattelua esimerkiksi poliittisiin näkemyksiimme. Ihminen on siinä mielessä laumaeläin, että jos viiteryhmämme ilmaisee ajatuksia tai mielipiteitä tunnepitoisesti, alamme toistaa niitä, sanoo Aaltola.

– Sellaiset tunteet kuten viha, pelko ja inho ovat todella isoja moraalin vaikuttimia. On hurjaa, miten ne voivat muokata ihmisten näkemyksiä muiden arvosta.

Ihminen mielellään ajattelee tekevänsä päätöksiä ja muodostavansa mielipiteitä järjellä. Aaltolan mukaan jo filosofian historiassa on kuitenkin korostettu, että tunteilla on suuri vaikutus moraaliin. Myöhemmin asia on osoitettu myös empiirisin tutkimuksin.

– Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat mielestään hyvin rationaalisia. Kuitenkin tunteet voivat olla hienovaraisia: jo yllättyneisyys on tunne, kuten myös lievä ärtymys tai ylpeys siitä, että olinpa rationaalinen.

– On vaarallista, jos emme havaitse esimerkiksi poliittisessa keskustelussa, mitkä tunteet vaikuttavat taustalla. Tietoiseksi tuleminen omien tunteiden vaikutuksesta omaan moraaliin ja näkemyksiin on tärkeää.

Aaltola on keskittynyt omassa tutkimuksessaan normatiiviseen moraalipsykologiaan, eli tekijöihin, joita ihmisen olisi hyvä kehittää ollakseen taitavampi moraalin saralla, arkikielellä sanottuna parempi ihminen. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa empatiasta. Uusin, juuri julkaistu kirja käsittelee rakkauden ja häpeän luonnetta.

– On tärkeää osata kokea syyllisyyttä ja häpeää. Se voi olla tuskallista, mutta häpeä saattaa olla mahdollisuus kokonaisvaltaiseen muutokseen. Joskus voi olla tarpeen muuttaa moraaliaan.

– Someraivossa voi olla kyse häpeästä. Häpeä johtaa usein defensseihin, joita voivat olla välttely tai aggressio. Häpeä olisi hyvä kohdata ja miettiä, mistä se johtuu.

Joskus ihminen myös toimii vasten parempaa tietoaan. Emme pienennä hiilijalanjälkeämme, vaikka tiedämme ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Aaltolan mukaan erityisesti itsekeskeiset tunteemme, halumme ja tottumus saavat meidät toimimaan arvojamme vastaan. On helpompi alkaa toimia arvojensa mukaisesti, jos ei ajattele sitä, mistä joutuu luopumaan, vaan tuoda mukaan ilon.

– Olisi valtava huojennus ja ilo, jos pystyisimme estämään ilmastonmuutoksen. Kun toimimme arvojemme mukaisesti, se johtaa meidät onnellisuuden kasvuun.

Mitä sitten on tehtävä, jos tahtoo tulla paremmaksi ihmiseksi tavalla tai toisella? Aaltolan mukaan harjoitus tekee mestarin, ja moraalinen kasvu jatkuu koko eliniän.

– Esimerkiksi somessa toistuvat negatiiviset tunteet ja keskustelu, ja niistä tulee tapa. Myös hyveelliseksi tuleminen on taito, joka vaatii toistoa. Jos toistamme jotain, siitä tulee tottumus.

Järki ja tunteet vaikuttavat erottamattomasti toisiinsa, ja Aaltolan mukaan moraalin kannalta suotuisaa olisi pyrkiä kehittämään paitsi rakentavia tunteita myös järjellistä puolta.

– Pitää mennä toiselle tiedon tasolle, pois välittömästä tunteiden ja ajatusten virrasta, ja katsoa asiaa ulkoa käsin. Reflektoida tietoisesti, mitä tunteita ja oletuksia on päätöksenteon takana. Onko siellä pelkoa tai vääriä luuloja?

Järkeä ja tunteita tutkivakin on sidottu omaan tunnemaailmaansa – Aaltola myöntää, ettei ole aina välittömästi tyystin rationaalinen. Työ on kuitenkin auttanut itsereflektion kyvyssä paljon, ja itseään tulee välillä tarkkailtua kuin tutkimusobjektia. Hän kertoo, että oli äskettäin tulla auton tönäisemäksi pyöräillessään.

– Ensin heräsi kiukku, olin tuohtunut. Sen jälkeen käsittelin tilanteen ja pystyin siirtymään eteenpäin. Erityisesti haitallisia tunnetiloja voi katkaista tietoisesti. Sitäkin voi harjoitella.

Koska työ vaatii jatkuvaa ajattelua, Aaltola menee vapaa-ajalla metsään yleensä päivittäin koirien kanssa.

– Puiden tai meren katselu, aistien avaaminen ei-kielelliselle todellisuudelle pudottaa päivän lastia paljosta analysoinnista. Tarvitsen sitä välitöntä aistimista. Inhimillinen maailma on täynnä puhetta, ja kielen ulottumattomiin meno on vapauttavaa.

FT Elisa Aaltola luennoi ma 21.10. Turun yliopiston Ihmistieteiden tutkijakollegiumin yleisöluentosarjassa aiheella Moraalipsykologia, tunteet ja arvot. Turun pääkirjaston Studiossa (Linnankatu 2) kello 18–19.30.