Suomen ja Saksan neuvottelut Dublin-asetuksen soveltamisen kahdenvälisestä järjestelystä ovat vielä kesken. Tällä palautussopimuksella on tarkoitus vahvistaa Dublin-säännön periaatetta siitä, että maa, johon turvapaikanhakija ensi kerran rekisteröidään, on henkilöstä vastuussa koko käsittelyn ajan.
Käytännössä sopimukseen voidaan kirjata esimerkiksi se, että vastauksia annetaan maiden välillä Dublin-asetuksessa määriteltyä nopeammin.
– Saksa on esittänyt luonnoksen järjestelyiksi, joiden pohjalta käydään neuvotteluja, kertoo johtava asiantuntija Kukka Krüger sisäministeriöstä.
Asia oli esillä jo viime vuoden heinäkuussa, jolloin silloinen sisäministeri Kai Mykkänen (kok) arveli Lännen Median haastattelussa (12.7.2018) sopimuksen nopeuttavan palautuksia.
Mykkänen ei tuolloin uskonut, että Saksa haluaisi yhteissopimukseen mitään erityisiä lisäyksiä tai ehtoja.
Kotimaansa sisäpolitiikassa ahtaalle joutuneen Saksan liittokanslerin Angela Merkelin tahto on ollut, että turvapaikanhakijat saataisiin palautettua viikon sisällä takaisin ensimmäiseen tulomaahansa.
Turvapaikanhakijan palauttaminen EU:n sisällä maahan, johon hän on rekisteröitynyt, on kestänyt usein useita kuukausia. Mykkänen totesi reilu vuosi sitten palautusaikojen olleen pidempiä myös Suomen ja Saksan välillä.
Krügerin mukaan sopimusasiassa ei ole mitään varsinaisia ongelmakysymyksiä.
– Kyse on hyvin teknisistä järjestelyistä.
– Suomen ja Saksan välillä on toimiva yhteistyö Dublin-asetuksen soveltamisessa koskien sekä vastuussa olevan valtion määrittämistä että käytännön yhteistyötä, hän tähdentää.
Suomen ja Saksan välistä sopimusta on julkisuudessa kutsuttu kahdenväliseksi palautussopimukseksi.
Sisäministeriön mukaan asiassa on kyse Dublin-asetuksen sallimasta kahdenvälisestä hallinnollisesta järjestelystä.
Dublin-asetuksen mukaan jäsenvaltiot voivat kahdenvälisesti sopia hallinnollisista järjestelyistä, joiden tarkoituksena on helpottaa ja tehostaa asetuksen mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoa.
– Nämä järjestelyt voivat koskea vain asetuksen täytäntöönpanoa koskevia käytännön sääntöjä, esimerkiksi parantaa toimivaltaisten yksiköiden välisiä yhteyksiä, lyhentää asioiden käsittelyssä noudatettavia määräaikoja, yksinkertaistaa vastaanotto- ja takaisinottopyyntöjen käsittelyä tai vahvistaa siirtojen toteuttamista koskevia menettelyjä, Krüger painottaa.
– Itse vastuuperusteisiin ei esimerkiksi puututa, eikä saakaan puuttua, hän toteaa.
Saksa on laatinut kahdenvälisiä palautussopimuksia myös muiden maiden kanssa, jotta maat sitoutuisivat Dublinin sopimuksen sääntöihin.
Kahdenväliset sopimukset ovat myös EU-turvapaikkajärjestelmän uudistamista nopeampi ratkaisu, sillä järjestelmän uusimisen on laskettu kestävän vähintään puoli vuotta.
Fakta
Mitä Dublin- sopimus tarkoittaa?
Vain yksi Euroopan unionin maa on vastuussa kustakin turvapaikanhakijasta. Jos henkilö ilmoittautuu turvapaikanhakijaksi Suomessa ja hänen sormenjälkensä rekisteröidään Suomessa, hän jää useimmiten Suomen vastuulle.
Ensin Suomi kuitenkin tutkii, voiko hakija kuulua muulle maalle esimerkiksi perhesiteiden perusteella.
Jos hän yrittää hakea turvapaikkaa toisesta EU-maasta ja hänen sormenjälkensä löytyvät Suomesta, tuo toinen maa ei käsittele hänen hakemustaan.
Tätä sääntöä noudattavat EU-maat ja lisäksi Norja, Sveitsi, Islanti ja Liechtenstein.
Arvioiden mukaan Euroopan unionin jäsenmaihin saapui vuonna 2014 noin 560 000 ja vuonna 2015 noin 1 260 000 turvapaikanhakijaa.
