Miksi Ranska lämmittää välejään Putiniin? Asiantuntija: Venäjän kutsuminen G7-ryhmään on Macronin huono hyvä idea
Ranskan ja Venäjän suhteiden äkillinen lämpeneminen kestää aikansa. Sitten välit jäähtyvät ennalleen. Venäjän presidentti Vladimir Putin ei muuta politiikkaansa, vaikka Ranskan presidentti Emmanuel Macron uskaltaisi muuta toivoa.
Näin arvioi ranskalainen IISS-tutkimuslaitoksen turvallisuuspolitiikan asiantuntija François Heisbourg Ouest-France-lehdessä. Hän on ollut mukana kirjoittamassa Suomen hallituksen tilaamaa Nato-selvitystä.
Venäjän turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori Katri Pynnöniemi Maanpuolustuskorkeakoulusta puolestaan huomauttaa, että Venäjä ei jaa tavoitetta lähentyä Euroopan kanssa.
– Strategisella tasolla Venäjä puhuu maan suurvalta-aseman tunnustamisesta. Se tarkoittaa käytännössä määräävää asemaa suhteessa lähialueen maihin ja oikeutta tulkita kansainvälisiä sopimuksia omien intressien mukaisesti. Ranska ei ole julkisuudessa avannut näitä haasteita.
Macron lähetti tällä viikolla ulkoministerinsä Jean-Yves Le Drianin ja puolustusministerinsä Florence Parlyn Moskovaan tapaamaan venäläiset kollegansa. Tapaaminen oli ensimmäinen laatuaan sitten Venäjän Krimin valtauksen 2014. Sen tarkoitus oli Ranskan mukaan maiden suhteiden parantaminen.
Ranskan lähentymisen Venäjään voi katsoa alkaneen, kun Macron kertoi uskovansa "eurooppalaiseen Venäjään" tavatessaan Putinin Ranskassa elokuussa G7-kokouksen alla. Ranskan isännöimässä G7-kokouksessa Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ilmoitti, että voisi kutsua Putinin seuraavana vuonna Yhdysvalloissa järjestettävään kokoukseen.
Macron kuittasi, etteivät maat ole kutsusta yksimielisiä. CNN-uutiskanavan lähteen mukaan aloite Putinin kutsumisesta oli tullut alun perin kuitenkin Macronilta, ei Trumpilta. Myöhemmin Macron tarkensi, että Ukrainan kriisin ratkaiseminen on ehdoton edellytys Venäjän pääsylle takaisin ryhmään. G8 kutistui G7:ksi vuonna 2014 Venäjän vallattua Krimin.
G7-kokouksen jälkeen Macron tapasi Ranskan suurlähettiläät ja korosti puheessaan, että suhteet Venäjään kaipaavat uudelleenajattelua.
"G7 koostuu maailman johtavista demokratioista, ja Venäjän palauttamisessa siihen ei olisi mitään järkeä."
François Heisbourg
Turvallisuuspolitiikan asiantuntija
– Euroopassa olemme me ja Venäjä myös, muistutti Macron.
Hän varoitti, että jos yhteistyöhön Venäjän kanssa ei tartuta, Euroopassa nähdään jäätyneitä konflikteja ja kärsitään kylmän sodan kaltaisista seurauksista.
– Venäjän eristäminen Euroopasta olisi paha virhe. Venäjä ei halua olla Kiinan alempiarvoinen liittolainen, Macron sanoi.
Tutkija Heisbourg kritisoi Macronin ajattelua, jossa Venäjä olisi hakeutunut Kiinan kumppaniksi, koska länsimaat ovat hylänneet sen. Samalla logiikalla se kääntyisi takaisin Kiinan syleilystä.
Kiinan nousu suurvallaksi on uutta, mutta Pekingin ja Moskovan suhteet eivät, Heisbourg muistuttaa.
– Presidentit Putin ja Xi Jinping ovat molemmat autoritaarisia johtajia, jotka hylkivät demokratiaa, liittoutuvat diktaattorijohtajien kanssa ja polkevat mitä tahansa vähemmistöjä, jotka vaativat oikeuksiaan, Heisbourg kirjoittaa.
Myös Pynnöniemi näkee, että Kiinan suunta ei ole katoamassa mihinkään.
– Kuvaavaa on, että Venäjän ykköskanavan iltauutisissa esiteltiin ensin pian Kiinaan avattavaa kaasuputkea, vasta sen jälkeen Ranskan ulko- ja puolustusministeritapaamista, hän sanoo.
Venäjä ja Kiina ovat molemmat myös useaan otteeseen jarruttaneet Syyrian sotaan puuttumista käyttämällä veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa. Tämä alkoi jo ennen EU:n ja Venäjän suhteiden jäähtymistä Krimin valtauksen takia.
– Macronilla on pahoja harhakuvitelmia, jos hän luulee Venäjän kääntävän selkänsä kumppanilleen Kiinalle vain siksi, että osoittaisimme ymmärrystä venäläistoimille Ukrainassa tai Syyriassa, Heisbourg kirjoittaa.
Venäjän kutsumista G7-ryhmään Heisbourg nimittää Macronin "huonoksi hyväksi ideaksi".
– Kun presidentti Boris Jeltsinin Venäjä liittyi ryhmään vuonna 1997, kaikki jakoivat toiveen siitä, että Venäjä kehittyisi täysivaltaiseksi demokratiaksi. Vuoden 2007 jälkeen ja Putinin astuttua johtoon toive on osoittautunut turhaksi. Ryhmä koostuu maailman johtavista demokratioista, ja Venäjän palauttamisessa siihen ei olisi mitään järkeä, Heisbourg kirjoittaa.
