Onko tämä meren uusi normaali? Ravinnekuormituksen leikkaustahti ei välttämättä riitä parantamaan levätilannetta
Suomen merialueet ovat lämmenneet viime vuosikymmeninä enemmän kuin Itämeri keskimäärin.
Nykyinen ravinnekuormituksen vähentämisen tahti ei siksi riitä edes kompensoimaan lämpenemisen aiheuttamia haittoja, meren tilan paranemisesta puhumattakaan.
Itämeren suojelukomissio (HELCOM) ja Suomi sen mukana on asettanut tavoitteeksi Itämeren hyvän ekologisen tilan. Vaikka kuormitus on vähentynyt selvästi, ollaan varsinkin fosforikuormituksen vähentämisessä vasta puolitiessä.
HELCOMin vuonna 2013 asettamissa kuormitustavoitteissa ei kuitenkaan ole huomioitu kuumenevaa ilmastoa ja merta.
Tavoitteet olisi saavutettava täysimääräisesti, jotta edes meren lämpenemisen aiheuttamat lisähaitat saataisiin kuriin, arvioi erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).
Ellei haluta tyytyä pelkkään torjuntataisteluun ja meren nykytilaan, eivät jo sovittuihin vähennyksiin pääseminenkään välttämättä riitä
– On mahdollista, että lämpenemisen seurausvaikutusten takia päästövähennyksiä joudutaan jatkossa kiristämään, jos alkuperäisestä tilatavoitteesta (Itämeren hyvä ekologinen tila) edelleen pidetään kiinni, Knuuttila pohtii.
Sadan vuoden aikana Itämeri on lämmennyt kiihtyvällä tahdilla.
Nousua on ollut keskimäärin 0,3 astetta vuosikymmenessä, mutta viimeisinä vuosikymmeninä vauhti on ollut jo noin 0,6 astetta kymmenessä vuodessa. Meri on nykyisin noin kaksi astetta lämpimämpi kuin vielä vuonna 1990.
Meri ei lämpene vain rannoilla ja saaristossa. Tasan vuosi sitten tehtiin avoimen Itämeren mittaushistorian lämpöennätys, 27 astetta.
Meren lämpeneminen ei pahenna vain sinilevätilannetta, vaan myös happikadosta kärsivien pohjien ala kasvaa. Se puolestaan kiihdyttää rehevöitymisestä entisestään, sillä hapettomista syvänteistä vapautuu fosforia veteen.
Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen mukaan hapettomien pohjien pinta-ala oli viime vuonna ennätyksellisen suuri.
