Toimittajamme Irlannissa: Asumusero kuohuttaa katolisessa Irlannissa – laki määrää neljän vuoden erillään asumista ennen lopullista avioeroa

Bridget (nimi muutettu asian arkaluonteisuuden vuoksi) on hyvin koulutettu Dublinissa asuva pätkätyöläinen. Hän siemailee kahviaan kuppilassa ja muistelee vuosikymmeniä kestänyttä avioliittoaan. Avioliitosta on useita lapsia.

Bridgetillä on uusi elämä, mutta avioliitto on Irlannin vaivalloiseksi koetun erolakien vuoksi edelleen voimassa.

Aiemmin Bridget ja miehensä asuivat saman katon alla, vaikka suhde oli loppunut jo vuosia aikaisemmin. Lopulta Bridget päätti muuttaa pois kotoa.

– Oli pakko. Olisimme kaikki henkisesti hajonneet, jos en olisi lähtenyt, Bridget kertoo.

Irlannissa virallisen avioeron saaminen edellyttää neljän vuoden asumuseroa viidestä viimeisestä vuodesta.

Lisäksi lasten huoltajuusasioiden ja omaisuuden jakamisen tulee olla selvitetty. Tilanne on siitä kaukana.

– Moni pariskunta päätyy taloudellisten syiden vuoksi asumaan pakosta saman katon alla vuosikaudet. Dublinissa on asuntokriisi eikä monella ole varaa muuttaa kodista pois. Lisäksi Irlannin oikeus on pitkään katsonut, että se joka muuttaa talosta pois, on jättänyt kodin sinne jääneelle. Se on omistusasumistilanteessa ongelma, Bridget sanoo.

Avioeroprosessi saattaa olla nopeutumassa. Perjantaina Irlanti äänestää europarlamenttivaalien ja paikallisvaalien yhteydessä myös avioeroon vaadittavan asumuseroajan lyhentämisestä.

Mikäli perustuslakiin tehtävä muutos menee kansanäänestyksessä läpi, asumuseropakko lyhenee neljästä vuodesta kahteen. Samassa lakimuutoksessa Irlanti tulee myös merkitsemään perustuslakiinsa ulkomaisten avioerojen hyväksymisen.

Bridget toivoo äänestyksen menevän läpi.

– Neljä vuotta on liian pitkä aika odottaa. Se on eroa hakeville ja lapsille rasittavaa fyysisesti, psyykkisesti ja taloudellisesti, sillä itse avioeroon liittyvä omaisuudenjako voidaan käydä läpi vasta tuon neljän vuoden jälkeen.

Eläminen on ollut Bridgetille taloudellisesti haastavaa.

Dublinin huippukorkeiden vuokrien takia hän lainasi velkakirjalla vanhemmiltaan rahaa pystyäkseen muuttamaan lastensa kanssa yhteisestä kodista pois ja maksamaan ensimmäisen vuoden korkean vuokran.

Nykyisessä asunnossa vuokra on matalampi, mutta edelleen korkea.

– Saadakseni asumistukea minun piti liittyä kaupungin asuntojonoon. Entiseltä puolisolta en ole saanut tukea. Ja vaikka oikeus määräisi hänet maksamaan elatusmaksuja, niitä ei tule taannehtivasti. Niin kauan kuin oikeusasiaa venytetään, mitään ei tule, Bridget kertoo.

Moni on joutunut vaikeassa talous- ja asuntotilanteessa eron myötä kodittomaksi.

– Paljon on ihmisiä, jotka ovat joutuneet olemaan ilman asuntoa. Hätämajoituksessa näkyy nykyään aivan tavallisia hyvin koulutettuja työssä käyviä ihmisiä, Bridget kertoo.

Tilanne on vaikea. Asianajajien laskuihin kuluu prosessin venyessä paljon rahaa.

– Itse olen vihdoin päässyt julkisen oikeusavun piiriin, sillä palkkatasoni jää riittävän alhaiseksi. Irlannin tulorajoihin perustuvaa sairausvakuutuskorttia sen sijaan en ole saanut, sillä minun ilmeisesti lasketaan edelleen omistavan puolet entisestä kodistani vaikka en siellä asu enkä saa siitä mitään hyötyä.