Päivi Räsänen osallistuu aborttikeskusteluun tyrmäämällä myöhäiset abortit – "Näissä on kyse lapsensurmasta"

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) otti sunnuntaina Vaasassa voimakkaasti kantaa myöhäisiä raskaudenkeskeytyksiä eli 22 raskausviikolla tai sen jälkeen tehtäviä raskaudenkeskeytyksiä vastaan. Medioille etukäteen lähettämässään puheessa Räsänen käytti sanaa lapsensurma, joka on rikoslaissa rangaistava teko.

Räsänen on aiemmin jättänyt kirjallisen kysymyksen siitä, mitä hallitus aikoo tehdä elinkelpoisuuden rajan saavuttaneiden sikiöiden suojelemiseksi.

Millaista palautetta asiasta on tullut, kansanedustaja Päivi Räsänen?

– Itse asiassa aika vähän mitään. Luulen, että tämä on niin arka aihe, ettei tästä uskalleta keskustella. Yhteydenottoja on tullut kätilöiltä ja muilta terveydenhuollon työntekijöiltä, jotka ovat itse mukana keskeytyksissä. Heille tilanteet, joissa itkevä ja hengittävä lapsi abortoidaan, ovat saattaneet olla niin traumatisoivia, että he ovat joutuneet luopumaan urastaan.

Laki kieltää jo nyt abortin raskausviikon 20 jälkeen, paitsi jos sikiöllä on vaikea sairaus tai vamma, tai raskaana olevan henki on vaarassa. Eikö tämä riitä?

– Ongelma on, että myöhäisiä raskaudenkeskeytyksiä ei käytetä vain silloin, kun on kyse niin vakavasta sairaudesta, että lapsi menehtyisi siihen. Itse asiassa tällaisia tapauksia on vain kymmenkunta vuodessa. Down-vauvoja abortoidaan vuosittain satoja, ja osa on myöhäisiä keskeytyksiä.

– Mielestäni sellaistenkin ihmisten, jotka sinänsä hyväksyvät abortin, tulisi avata silmänsä ja nähdä, mistä tässä on kysymys. Jos saman ikäisiä lapsia hoidetaan keskoshoidossa, vaikkapa Downin syndrooma ei voi olla syy siihen, että toiset lapset jätetään kuolemaan.

Kirjoituksessa kerrotte, että vaihtoehtona sikiön abortoimiselle elävänä on sikiön kuolettaminen ennen abortoimista. Ei kai ole väliä, abortoidaanko sikiö kuolleena vai elävänä?

– Raa'asti sanottuna näinhän se on, mutta ehkä toimenpiteellä halutaan ehkäistä tilanteita, jotka ovat traumaattisia sekä vanhemmille että henkilökunnalle. Tämä sinänsä kertoo siitä, kuinka raa'asta tilanteesta on kyse, kun sydämeen ruiskutetaan myrkkyä sen pysäyttämiseksi.

Onko toimenpide kuinka yleisessä käytössä?

– En tiedä. Tällainen mahdollisuus on olemassa.

Yhdysvalloissa moni osavaltio on tiukentanut viime aikoina aborttilakejaan. Lue lisää tästä: Missourin osavaltio hyväksyi aborttioikeuden rajoituksen – päivä sen jälkeen, kun Alabaman kuvernööri allekirjoitti maan tiukimman aborttilain. Mitä mieltä olette, Päivi Räsänen, aborttioikeuden rajoittamisesta Yhdysvaltojen eri osavaltioissa?

– Olen ilahtunut ja toiveikas.

Alabaman osavaltio sääti kuluneella viikolla lain, jonka mukaan raskautta ei saa keskeyttää edes silloin, kun se on alkanut raiskauksen seurauksena. Miltä tämä kuulostaa?

– Tässä on varmasti johdonmukaisesti lähdetty siitä, että ihmisen elämä alkaa hedelmöittymisestä. Itseäni ärsyttää, että puhutaan äärimmäisistä tilanteista, kuten raiskauksista ja insestistä, vaikka valtaosa aborteista tehdään sosiaalisin perustein. Raiskauksen seurauksena tehdään vuosittain vain muutama abortti.

Missä tilanteissa omasta mielestänne raskaudenkeskeytys on oikein?

– Jos äidin henki on vaarassa, voisin hyväksyä abortin itseni kohdalla tai lääkärinä.

Suomessa asiantuntijat esittivät toukokuun alussa, että aborttilainsäädäntöä höllennettäisiin muun muassa niin, ettei keskeytykseen tarvitse enää perusteluja. Mitä ajatuksia tämä herättää?

– Mielestäni tulisi edetä toiseen suuntaan. Tälläkin hetkellä lainsäädäntö on liberaali. Keskeytyksen saa, jos raskaus on huomattava rasitus äidille, ja jokainen nainen tietää, että ainahan se on huomattava rasitus. Olen itse synnyttänyt viisi lasta, ja kyllä jokainen on ollut huomattava rasitus.

Mihin arvioitte, että aborttilakien tiukentaminen johtaisi? Lisääntyisivätkö laittomat keskeytykset tai aborttiturismi?

– On mahdollista, että jonkinlaista aborttimatkailua tapahtuisi. En usko että siinä määrin kuin pelotellaan. Toki laittomat abortit ovat vielä ongelmallisempia kuin lailliset.

– Tilanne on nyt toinen kuin 50 vuotta sitten. Yksin synnyttänyttä naista ei paheksuta eikä raskautta joudu piilottelemaan. Nyky-yhteiskunnassa on äideille hyvät tukiverkostot. Meillä on myös hyvät väylät lapsen antamiseksi adoptoitavaksi.