Isännöintialalla epäillään kartellia – kartelliepäily tutkitaan hiljaisuudessa, jottei todistusaineistoa tuhottaisi
Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tutkinut isännöintialan kartelliepäilyä vuodesta 2017 lähtien. Vielä ei ole tietoa, milloin tutkimus valmistuu, koska kartelliepäilyt ovat työläitä ja aikaa vieviä selvityksiä, Kilpailu- ja kuluttajaviraston apulaisjohtaja Maarit Taurula kertoo Lännen Medialle.
– Tällä hetkellä olemme lähempänä loppua kuin alkua, Taurula sanoo.
Hän ei voi tutkinnallisista syistä kertoa, mitä asiaa epäilyt koskevat ja montako yritystä on epäiltynä.
– Me olemme olleet tutkinnasta hyvin hämmentyneitä ja odotamme mielenkiinnolla, mitä sieltä tulee, kertoo Isännöintiliiton virkaa tekevä toimitusjohtaja Marjut Joensuu.
Kiinteistöliiton toimitusjohtaja Harri Hiltunen ei halua lähteä spekuloimaan isännöintialan kartelliepäilyjä. Hän on havainnut, että taloyhtiöiden hallinnollisissa kuluissa on ollut pientä nousua, mutta osalle korotuksista löytyy selkeä peruste.
Enemmän Hiltunen on huolissaan isännöitsijöiden luomista alihankkijoiden verkostoista, joista isännöitsijä ostaa esimerkiksi rakennusurakoita tai taloushallinnon palveluita. Niissä ei ole lähtökohtaisesti mitään väärää, mutta ne voivat olla ongelmallisia, jos verkostossa on jollain osa-alueella vain yksi yritys tai jos verkoston yrityksiä ei ole kilpailutettu.
– Isännöitsijäyrityksen pitää kertoa asiakastaloyhtiölle, miten verkosto on muodostettu ja kilpailutetaanko verkostoa välillä uusiksi, jotta siellä tapahtuu vaihtoa, Harri Hiltunen kertoo.
Jos verkostoa ei ole rakennettu kilpailutuksen kautta ja paikkakunnalla on vain yksi tai muutama palveluverkoston rakentanut isännöintiyritys, voi järjestely sulkea toimitusjohtajan mukaan joiltain yrityksiltä pääsyn asunto-osakeyhtiöiden palveluntarjontamarkkinoille.
Tällaisista ongelmista Isännöintiliiton virkaa tekevä toimitusjohtaja Marjut Joensuu ei ole kuullut.
– Käsittääkseni KKV:n tutkimukset eivät liity tämän tyyppisiin kysymyksiin. Avoin ja läpinäkyvä palveluiden kilpailuttaminen kuuluu isännöitsijöiden ammattimaiseen asioiden hoitoon.
Joensuu lisää, että yhteistyö ja verkostot ovat suorastaan elinehto isännöitsijöiden työssä.
Kiinteistöliiton tekemässä kyselyssä paljastui, että 20–25 prosenttia kyselyyn vastanneista asunto-osakeyhtiöistä oli pyytänyt pankkilainaa vain yhdestä pankista. Tämä herättää kysymyksen, miksei lainaa ollut kilpailutettu.
– Johtuuko se siitä, ettei isännöitsijä ole pyytänyt vai taloyhtiön hallitus ei ole pyytänyt muita tarjouksia, pohtii Hiltunen.
Syynä voi olla myös se, että paikkakunnalla on vain yksi pankki.
– Isommat kuntakeskittymät ja kaupungit ovat paremmassa asemassa kilpailutuksen suhteen.
Hiltusen mukaan joskus isännöitsijäyritys saa korvauksen itselleen, kun se ostaa palveluita verkostonsa yritykseltä. Tässäkään ei ole mitään väärää, mutta isännöitsijän pitää kertoa tällaisesta käytännöstä avoimesti taloyhtiölle.
Aalto-yliopiston kilpailuoikeuden professori Petri Kuoppamäki ei halua lähteä arvioimaan, mistä isännöintialan kartelliepäilyssä on kyse. Hän vahvistaa, että viranomaiset eivät yleensä juuri tiedota kartellitutkimuksista.
Viranomaisten hiljaisuuteen on käytännössä kaksi syytä.
– Viranomaiset haluavat taata itselleen tutkimusrauhan. Jos tieto tutkimuksista vuotaa liian aikaisin, se voi haitata tutkintaa. Epäillyt voivat ehtiä tuhoamaan aineistoa.
Toinen syy liittyy yritysten oikeusturvaan.
– Kilpailuviranomainen ei halua, että syntyy epäilys kartellista, koska yritys voi menettää sen takia maineensa. Kartelliepäilystä jää aina jälki, vaikka myöhemmin todettaisiin, että näyttö ei riittänyt.
Kuoppamäki korostaa, että viranomaiset haluavat olla täysin varmoja päätöksestä ennen kuin he tuovat asian julkisuuteen.
