Sylissä tuhisee uusi pieni ihminen, jolle pitäisi antaa nimi. Sitä hän toivottavasti tulee kantamaan ylpeänä elämänsä loppuun asti.
Osa vanhemmista tietää hyvissä ajoin etukäteen, mikä on ehdottomasti paras nimi lapselle. Osa penkoo nimien historiaa, makustelee vaihtoehtojen vivahteita pitkään ja tekee päätöksen viime tingassa. Samalla kun uusi nimilaki antaa aiempaa vapaammat kädet, ei tärkeitä päätöksiä edelleenkään tehdä tuosta vain.
On mahdotonta ennustaa, millaisen kaiun nimi tulevaisuudessa saa. Millaiset ilmiöt, meemit, mainoskasvot, julkkikset ja sananiekat tähän vaikuttavat? Millainen nimi kelpaa letkauttelijoiden, vääntelijöiden ja humoristien välineeksi?
Vaihtoehtoja on runsaasti, mutta otan esimerkiksi oman nimeni. 1980-luvulla ala-asteella huudeltiin Simo-siiliä. Aika kului, ilmestyi Vaatehuoneen Simo. Sen jälkeen tuli Kummeli ja Simo Kuassimo, kaikkea tehtiin ihan Simona ja riemukkaalla 2000-luvulla sosiaalista elämää ylläpitävästä Simosta tuli Märkä-Simo. Jokainen Simo on saanut kuulla näistä hahmoista monen monta kertaa.
Ottaako joku nimiletkautuksista muka oikeasti nokkiinsa? Näin miettii hän, jolla on niin tylsä nimi, ettei siihen liity edes letkautuksia. Riippuu tietysti siitä, kuka on asialla ja kuinka monetta kertaa. Ystävien kommentit ovat hauskoja aikansa, ei niistä loukkaannu. Sitten on niitäkin, jotka ensi kertaa esittäytyessään ovat muistaneet Kuassimon. Se kertoo jotain ihmisestä.
Ei unohdeta, että on heitäkin, joita nimikiusaaminen on todella satuttanut esimerkiksi koulussa.
2000-luvulla yhä useampi haluaa yksilöllisen nimen. Oikeusministeriön nimilautakunnassa käsitellään hyvinkin erikoisia ja uniikkeja tapauksia, joista osa hylätään.
Poikien ja miesten osalta esimerkiksi Saurus, Moolok, Southerncross, KingJames ja Greed eivät lopulta saaneet kantajaa. Ammu, Ravenheart ja Hukka ovat hylättyjä tyttöjen ja naisten nimiä.
Ymmärrän nimilautakuntaa, mutta ymmärrän myös heitä, jotka ovat nimiä halunneet. En tiedä, millainen ajatuskulku esimerkiksi Ravenheartin taustalla on, mutta kyseessä on kyllä alkukantaista voimaa ja vapautta uhkuva uljas nimi. Voiko sitä lähteä vääntelemään?
Tutut ja perinteikkäätkään nimet eivät ole katoamassa, joten pidetään me Simot ja muut pintamme ja ollaan ylpeitä nimistämme. Muuta emme voi, sillä letkauttelijoita riittää. Tällä hetkellä pikkulapset rallattelevat Pikku Kakkosesta tuttua Hei se on Simo -sävelmää.
Simo Ahtee
Kirjoittaja on toimittaja.
