Kommentti: Vanhuksilta on leikattu maailman sivu – syyttömiä ei ole missään
– Et taida tietää mikä on vaivaistalo, ja siitä saat olla iloinen.
Näin ei todennut Attendon, Pihlajalinnan tai edes kohutun Esperin arvostelijat, vaan ruotsalainen kirjailija Astrid Lindgren.
Hänet muistetaan mainioista Vaahteramäen Eemeli -kirjoistaan.
Eemeli järjesti Kissankulmassa joulupidot vaivaistalon asukkaille. Talossa piti jöötä komentooraksi kutsuttu johtajatar, joka söi vaivaistaloon lahjoitetut jouluruoat itse jättämättä vanhuksille mitään.
No, ihan näin kauas ruotsalaisen maaseudun ankeisiin vanhustenpalveluihin ei tarvitse mennä, vaikkakin Esperin tapaus kuohuttaa joka iikkaa.
Keskiviikkona koko oppositio päätti odotetusti jättää välikysymyksen vanhustenhoidosta ajatuksella, että tällaista menoa ei voi sietää.
Totta, mutta on syytä palauttaa mieliin päätöksiä myös menneiltä vuosilta. Eiväthän nuo laiminlyönnit nyt yhtäkkiä ole nousseet pintaan.
Palataan vuoteen 2013. Silloisen pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus kokosi kiireellä kasaan laajan rakenneuudistuspaketin. Talouden kasvuennusteet sojottivat väärään suuntaan ja tahtia oli kiristettävä.
Ex-valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) totesi tuolloin, että Suomen pitää lähettää paketin myötä maailmalle sellainen viesti, että me hoidamme asiamme.
Ja mitä paketista löytyi? Muun muassa vanhusten laitoshoidon vähentäminen ja siitä saatavat 300 miljoonan eurot säästöt.
Kunnat ovat joutuneet turvautumaan hoivapalvelujen ulkoistamiseen, kun omat rahat eivät ole riittäneet. Ulkoistamispäätöksiä on tehty valtuustoissa, ovat ne sitten olleet demari-, kokoomus- tai keskustavetoisia.
Dramatiikkaa käyttäen voisi sanoa, että kaikilla on verta käsissään.
Vanhuspalveluilla tehdäänkin taas kerran rajua vaalipolitiikkaa. Viime viikolla teemana olivat hävittäjät. Eihän Suomeen tarvita nykyistä määrää koneita, eihän? Näillä mielipiteillä sai otsikkotilaa.
Vielä vuoden alussa puhuttiin, että edessä ovat ilmastovaalit. Eipä taida olla. Hoivapalvelut ja niistä erityisesti vanhuspalvelut ovat ala, joka koskettaa jokaista. Kaikilla on tai on ollut vanhemmat ja isovanhemmat.
Välikysymykseen liittyvästä keskustelusta odotetaan kipakkaa. Veitsiä teroitellaan. Erityisen haastavaksi keskustelu menee siinä vaiheessa, kun se kytketään sote-uudistukseen.
Hallituspuolue keskusta muistuttaa, ettei nykyhallitus ole leikannut vanhustenhoidosta ja muista ihmisten peruspalveluista. Kuntien valtionosuuksien indeksikorotuksia ei ole tehty.
Siinä puolue on oikeassa, että edellinen hallitus joutui leikkaamaan peruspalveluista kovalla kädellä. Keskusta laskee, että vanhainkodeilta, terveyskeskuksilta, peruskouluilta ja päiväkodeilta leikattiin edellisen hallituksen päätöksillä seitsemän miljardia euroa. Iso summa.
Oppositio taas laskee, paljonko nykyhallitus on leikannut. Piiri pyörii, osat vain vaihtuvat neljän vuoden välein.
Moni on uumoillut, että vanhusten asiat ovat polttopisteessä muutaman viikon, sitten ne taas unohtuvat. Näin ei saa käydä. Syyttelyt ovat turhaa. Vanhushuollon räikeiden epäkohtien korjaamiseen tarvitaan laajaa konsensusta.
Yksi varteenotettava ehdotus on vanhusasianvaltuutetun viran perustaminen. Sitä yritettiin kansalaisaloitteen turvin viime keväänä. Aloite ei kerännyt silloin tarvittavaa 50 000 allekirjoitusta.
Aloitteessa korostettiin, että ikäihmiset tarvitsevat virallisen puolestapuhujan, vanhusasiainvaltuutetun, joka on perehtynyt heidän asioihinsa ja puolustaa ikäihmisten asemaa yhteiskunnassa.
Viran perustamista ovat ajaneet erityisesti kristillisdemokraatit.
Kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi on aiemmin perustettu tasa-arvo-, lapsiasiain-, tietosuoja- ja yhdenvertaisuusvaltuutettujen virat.
Vuoden alussa aloitti ruokavaltuutettu, joka seuraa, että ruokaketjussa ei kukaan vetäisi välistä.
Voisi toimia hyvin myös hoivapalveluissa, eli pitäisikö hanke lämmitellä uudelleen?
