Uutiset

Helsingin yliopisto: Maahanmuuttaja ei haluaisi sulkeutua omiin porukoihinsa

Viime viikkoina on keskusteltu paljon siitä, miten maahanmuuttajataustaiset tai ulkomailta tulleet pärjäävät maassamme. Kun puhutaan asumisesta, mietitään, miten voidaan edistää ihmisten etnisesti tasapainoista sijoittumista eri kaupunginosiin.

Etnisesti sekoittunut asukasrakenne ei kuitenkaan takaa positiivista kanssakäymistä asuinalueilla. Tutkija Hanna Dhalmann Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitokselta on selvittänyt pääkaupunkiseudulla asuvien Somaliasta ja Venäjältä tulleiden maahanmuuttajien asumistoiveita, kokemuksia ja valintoja suhteessa etniseen segregaatioon.

Kevään aikana tuloksia tulee myös kansainvälisestä hankkeesta, jossa tutkitaan kantaväestön kokemuksia ja asenteita naapurustojen monietnistymiseen.

- Oman etnisen ryhmän läheisyys on tärkeää suomensomaleille, se on osa heidän yhteisöllisen elämäntapansa ylläpitämistä. Mutta se on myös selviytymiskeino turvattomuutta ja syrjintää vastaan, Hanna Dhalmann Helsingin yliopistosta sanoo.

- Somalien kohdalla voidaan puhua toiveesta monikulttuurisesta alueesta, jolla asuisi sekä kantaväestöä että jonkin verran etnisiä vähemmistöjä. Somalit perustelevat toivettaan somalitaustaisista ja kantasuomalaisista naapureista sillä, miten kantasuomalaiset suhtautuvat heihin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Somalinaapureista on esimerkiksi hyötyä, koska heiltä saa apua arkisissa asioissa, vaikkapa lastenhoidossa. Kantaväestön riittävää määrää pidetään taas tärkeänä esimerkiksi lasten kielen oppimiselle, Dhalmann kuvaa.

Venäläisten kohdalla oman etnisen yhteisön läheisyys näyttäytyy puolestaan varsin merkityksettömänä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö oma yhteisö tai etninen tausta olisi tärkeä.

- Somaleihin verrattuna venäläisillä on enemmänkin kyse erilaisesta rasismin uhasta ja suhtautumisesta naapuruston sosiaalisiin verkostoihin, hän toteaa.

TS