Seurakuntien toimintaansa ottamat itämaiset liikuntamuodot ovat herättäneet keskustelua asian teologisesta puolesta.
– Kirkon ei pitäisi tukea toimintaa, joka ammentaa elementtejä toisista uskonnoista. Siinä sahataan omaa oksaa, varoittaa kirkolliskokousedustaja Pekka Reinikainen.
Hänestä esimerkiksi jooga ei ole kirkon opin mukaista toimintaa. Kirkkohallitus on toisilla linjoilla.
– Joogalla on monta eri muotoa. Se voi olla hindulaisuuden harjoittamiseen tähtäävää, mutta useimmille se on vain terveysliikuntaa, sanoo uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen.
Kristillistä eli Jeesus-joogaa tarjotaan jo ainakin Helsingissä, ja Turussa käynnistellään meditaatioiltoja. Rippileireillä päivää availlaan kiinalaisella aamuvoimistelulla eli taijilla.
Hiltunen puhuu kulttuurilainoista. Kristinusko on kautta aikojen ottanut elementtejä muista uskonnoista ja jopa pakanuudesta. Olennaista on, että lainaan lyödään oma leima päälle – valjastetaan se evankeliumin asialle.
TS
LUE LISÄÄ TORSTAIN TURUN SANOMISTA
