Sukupuolten palkkaero on Suomessa hieman yli EU:n keskiarvon. Suomessa ero on 17,4 prosenttia EU-keskiarvon ollessa 16,2 prosenttia. Asia selviää Euroopan komission julkilausumassa palkkaeroista.
Eurostatin tiedot palkkaerosta ovat vuodelta 2016. Suurimmat palkkaerot ovat vuoden 2016 tietojen mukaan Virossa, Tšekissä ja Tanskassa.
Sukupuolten palkkaero tarkoittaa miesten ja naisten välistä keskimääräistä tuntipalkkaeroa.
Sukupuolten kokonaistulojen välinen ero taas tarkoittaa naisten ja miesten välistä keskimääräistä vuosituloeroa.
Sukupuolten kokonaistuloja vertailtaessa ero Suomessa on vuoden 2014 Eurostat-tilastojen perusteella 24,1 prosenttia. EU:n tasolla kokonaistulojen keskimääräinen ero on 39,6 prosenttia.
Siinä otetaan huomioon kolme eri haittatekijää, jotka kohdistuvat naisiin. Niitä ovat alhaisemmat tuntipalkat, vähäisempi tuntityömäärä palkkatyössä ja alhaisempi työllisyysaste esimerkiksi lapsista huolehtimisen vuoksi.
Euroopan komission mukaan sukupuolten palkkaeroon on EU-tasolla useita syitä. Näitä ovat muun muassa miesten hallinnassa olevat johto- ja esimiestehtävät sekä naisten suurempi osuus tärkeiden palkattomien tehtävien tekemisestä kuten kotitaloustöistä ja sukulaisten hoidosta.
Työmarkkinoihin vaikuttaa se tosiasia, että useampi kuin yksi kolmesta naisesta vaihtaa osa-aikaiseen työhön, mutta miehistä ainoastaan yksi kymmenestä tekee saman. Naiset myös viettävät miehiä useammin pitkiä ajanjaksoja poissa työmarkkinoilta. Urakatkokset vaikuttavat tuntipalkkaan mutta myös tuleviin ansioihin ja eläkkeisiin.
Eriytyminen koulutuksessa ja työmarkkinoilla tarkoittaa sitä, että joillain aloilla naiset ovat yleensä yliedustettuina. Joissain maissa tyypilliset naisten ammatit, kuten opettaminen tai myyntityö, ovat alhaisemmin palkattuja kuin tyypilliset miesten ammatit, vaikka työtehtäviin edellytetään samanlaista kokemusta ja koulutusta.
Palkkasyrjintä, joka on laitonta, on edelleenkin osasyy sukupuolten palkkaeroon, julkilausumassa todetaan.
