Kolumni: Tasa-arvon mallimaassa Ruotsissa ei ole ollut naispääministeriä, mutta Annie Lööf voisi murtaa pattitilanteen
Ruotsin ympäripyöreä vaalitulos antaa yhden vaihtoehdon, joka olisi sekä vaalitulosta kuvaava että ruotsalaisten tukema.
Pääministeriksi pitäisi valita keskustan puheenjohtaja Annie Lööf, jolloin hallitus koostuisi sosiaalidemokraateista, maltillisesta kokoomuksesta ja keskustasta. Sitä voisivat tukea apupuolueet, mutta jo kolmen puolueen kannatus olisi 56,8 prosenttia, ja ne saisivat alustavasti 201 edustajaa 349:stä valtiopäivillä.
Lööfin valinnalle on useita perusteluja.
Historia velvoittaa. Ruotsissa ei ole koskaan ollut naispääministeriä. Tämä on häpeällistä yhdelle muka maailman tasa-arvoisimmista maista. Kolmesti valtakuntaa on hallinnut kuningatar.
Lööfin keskusta oli yksi vaalien suurimmista voittajista. Lööf on suosittu ja selkeäsanainen puheenjohtaja, joka sanoi suorat sanat ruotsidemokraattien puheenjohtajalle Jimmie Åkessonille vaaliväittelyssä.
Jos ja kun puolueet eivät suostu keskustelemaan ruotsidemokraattien kanssa, Lööf olisi linjakas valinta.
Lööf purkaisi poliittisen pattitilanteen. Ruotsilla on sosiaalidemokraattisen pääministerin Stefan Löfvenin luultavasti edessä olevien potkujen jälkeen neljä yritystä muodostaa hallitus.
Maltillisten Ulf Kristersson ei onnistu muodostamaan allianssihallitusta ilman ruotsidemokraattien tukea, mitä hän ei ainakaan vaali-iltana aikonut pyytää.
Seuraava yritys voisi olla Lööfin. Pääministeri ei tulisi silloin mistään kolmesta suurimmasta puolueesta eli sosiaalidemokraateista, maltillisesta kokoomuksesta tai ruotsidemokraateista. Lööf vaati itsekin keskiviikkona hallitustunnusteluja blokkirajojen yli.
Sosiaalidemokraattien punavihreän blokin tuki on reilut 40 prosenttia, eikä se riitä Löfvenin valintaan. Vain Lööf ja keskusta voisivat pelastaa Löfvenin, mitä Lööf tuskin tekee ainakaan ensimmäisellä kierroksella.
Kristerssonin allianssin tuki on myös reilut 40 prosenttia ja heillä on ennen vahvistamattomia vaalituloksia yksi valtiopäiväedustaja punavihreää blokkia vähemmän, joten allianssi ei edes pysty äänestämään itseään valtaan ilman ruotsidemokraattien puoltoääniä.
Ruotsidemokraatit on vastavoima, joka ei saa yhtään puoluetta tuekseen Åkessonin pääministerihaaveille.
Neljänneksi suurimpana keskusta ja Lööfin pääministerivalinta voisivat murtaa blokkirajan ja kuvata hallituksenakin äärimmäisen tasaista vaalitulosta.
Silloin kummankin blokin kärkipuolue tekisi kompromissin.
Ajatus Lööfistä pääministerinä ei ole omani, vaan sitä ovat esittäneet useat tahot Ruotsin mediassa, muun muassa entinen tasa-arvoministeri Nyamko Sabuni liberaalipuolueesta keskiviikkona Dagens Industrissa.
Lööfin valinnan varjopuoli vapaamielisen Ruotsin tukijoiden kannalta olisi se, että valinta kääntäisi täysin selän ruotsidemokraateille ja antaisi oppositiopuolueelle mainion kasvualustan.
