Poliisin valtakunnallinen rasistista vihapuhetta tutkiva ryhmä kirjaa nettikirjoittelusta satoja rikosilmoituksia vuodessa. Viime vuoden maaliskuusta asti toiminut ryhmä puuttui tämän vuoden huhtikuun loppuun mennessä vajaaseen 300 tapaukseen.
Noin 40 prosenttia kirjattiin epäiltynä kiihottamisena kansanryhmää vastaan ja noin 35 prosenttia tapauksista oli kunnianloukkauksia. Kunnianloukkausten suurta määrää selittävät niin sanotut someraivotapaukset, joissa esimerkiksi usea tekijä hyökkää joukolla netissä yhden uhrin kimppuun. Muita yleisiä nimikkeitä ovat uskonrauhan rikkominen, yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen ja laiton uhkaus.
Vihapuhetutkintaryhmän vetäjän, rikostarkastaja Jouni Niskasen mukaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos, johon syyllistytään lähes yksinomaan netissä.
– Netin kautta on tehokasta levittää viestejä ja sinne on helppo kirjoitella. Kirjoittelu aktivoituu, kun tulee jokin konkreettinen tapahtuma. Tai jos tulee jokin uutisointi vaikkapa turvapaikanhakijan tekemästä rikoksesta, niin se saattaa aktivoida jonkin verran.
Niskasella on tuntuma, että viime aikoina ilmoitusmäärät olisivat hieman vähentyneet ja nettikirjoittelu olisi vähän rauhoittunut, mutta hän korostaa, että kyseessä on vain näppituntuma.
Anonyymitkin kirjoittajat jäävät usein kiinni, sillä poliisi voi pyytää esimerkiksi YoutubenTwitterin tai Facebookin tallentamat keskustelut, julkaisut ja tunnistetiedot itselleen yhdysvaltalaisviranomaisten kautta.
– Jotkut kiinnijääneet ymmärtävät virheensä ja ovat katuvaisia. Enemmän on kuitenkin sitä, että he katsovat etteivät ole syyllistyneet rikokseen, vaan että sananvapauteen kuuluisi heidän oikeutensa kertoa mielipiteensä yksittäisistä henkilöistä.
Törkeästä lapsen hyväksikäytöstä tuomitun kuvaa ei saanut yhdistää nimeen
Sananvapauslainsäädäntö on usein tulkinnanvaraista, sillä tapaukset eivät ole yksiselitteisiä. Niinpä ohjenuoraa haetaankin aina korkeinta oikeutta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta myöten.
Esimerkiksi heinäkuussa KKO katsoi, että törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen tuomitun henkilön Facebook-kuvan linkittäminen hänen muutaman kuukauden vanhaan tuomiouutiseensa oli rikollista. Pohjanmaan käräjäoikeus taas katsoi heinäkuussa, ettei kauppias olisi saanut julkaista näpistelijän nimeä ja kuvaa Facebookissa. Molemmat syyllistyivät yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen.
Se, että joku muu on jo julkaissut tietoja netissä, ei aina oikeuta tietojen vapaaseen edelleen levittämiseen, kertoo Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari.
– Jos kaveri julkaisee valokuvan ihmisestä, ja sanoo että kuvassa oleva ihminen on vaikkapa varastanut kännykän tai syyllistynyt raiskauksen yritykseen, on mahdollista, että väite ei pidä paikkaansa. Tällaisen materiaalin jakamisesta itse kyllä pidättäytyisin, koska kyse voi olla kunnianloukkauksesta. Viranomaisten julkaisuja toki voi jakaa, Korpisaari sanoo.
Ylläpitäjän poistettava rasistinen viesti
Erityisesti rasistinen vihapuhe voi johtaa tutkintaan matalalla kynnyksellä, sillä lain esitöissä määritellään suoraan rikolliseksi myös viestin esilläpitäminen ja levittäminen eteenpäin. Lisäksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan on yleisen syytteen alainen rikos, eli viranomaiset voivat tutkia asian omatoimisesti. Rikos alkaa vanhentuakin vasta sitten, kun viesti on poistettu yleisön saatavilta.
– Kiihottamisrikoksessa tunnusmerkistö on hieman laajempi kuin kunnianloukkauksessa, koska siinä myös saatavilla pitäminen on rangaistavaa. Jos joku muu jakaa Facebook-sivustollesi vaikkapa rasistista materiaalia, ja tulet tietoiseksi siitä etkä poista sitä, voit syyllistyä itsekin rikokseen.
Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että sivustolla on riittävän kokoinen yleisö. Korpisaari arvioi, että muutamalle kymmenelle kaverille näkyvä jako ei vielä välttämättä täytä rikoksen tunnusmerkistöä.
Kunnianloukkauksen osalta saatavilla pitämistä ei ole suoraan määritelty laissa rangaistavaksi, sillä muuten blogien ja keskustelupalstojen pitäjistä tulisi faktantarkistajia.
– Se voisi johtaa siihen, että varmuuden vuoksi poistettaisiin kirjoituksia ja sananvapaus kaventuisi.
"Kirjoita toisesta kuin haluaisit itsestäsi kirjoitettavan"
Kansalaiselta odotetaan lain edessä siis samankaltaista harkintakykyä kuin esimerkiksi ammattijournalistilta.
– Sosiaalisessa mediassa korostuu yhä enemmän maalaisjärki ja hyvän tavan mukaisuus. Älä postaa toisesta sellaista, mitä et haluaisi, että postataan itsestäsi. Kaverilta on pyydettävä lupa, jos levitetään arkaluonteisia tietoja tai sellaisia tietoja, joiden levittäminen tyypillisesti aiheuttaa vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Lupaan vetoavan on todistettava sen olemassaolo, jos kaveri vaikka alkaa myöhemmin katua, Korpisaari sanoo.
Korpisaari muistuttaa, että myös lapsella on oikeus yksityiselämän suojaan, eikä esimerkiksi neuvontapalstoilla kannata omalla nimellään kertoa tietoja lapsensa vaivoista tai sairauksista.
Rikostarkastaja Niskanen taas neuvoo, että erityisesti yleistävää kommentointia kannattaa välttää.
– Varmin tapa joutua tutkinnan kohteeksi on yleistää vaikkapa maahanmuuttajia tai jotain tiettyä ryhmää. Pitää ymmärtää, että ryhmän edustajan tekemästä rikoksesta vastaa yksilö, eikä ryhmä, Niskanen sanoo.
