Yleisöarkeologi Elina Mattila on lempityössään. Hän viettää toista kesää savikuopassa Aboa Vetus & Ars Nova -museon sisäpihalla, jossa Rettigin puutarhan alta kaivetaan esille keskiajalta periytyvää kujaa ja Turun palossa tuhoutuneen Forsteenin talon kellaria.
– Kaivauksia seuraavat ihmiset hämmästyvät usein sitä, ettei työ ole vain pikkutarkkaa rapsuttamista vaan välillä kaivetaan ronskisti lapiolla. Monelle tulee myös yllätyksenä, että emme vain etsi löytöjä vaan tutkimme aluetta laajemmin.
Mattila opiskelee arkeologiaa viidettä vuotta Turun yliopistossa. Hän päätyi opiskelemaan alaa luettuaan arkeologian pääsykoekirjan.
– Olen ollut aina kiinnostunut menneisyydestä ja ihmiskulttuureista, mutta en halunnut opiskella historiaa. Arkeologia on kokonaisvaltaista ihmisten ja historian tutkimista ja se yhdistää sopivasti menneisyyden tutkimusta, kulttuurintutkimusta, humanismia sekä luonnontieteitä ja tietotekniikkaa.
Mattilaa kiinnostavat erityisesti kotimaiset historialliset kaupungit ja niiden kerroksellisuus.
– On kiinnostavaa, että nykyaikaisen kaupungin alla on mennyt kaupunki, jonka ihmisistä ja elämästä voimme saada tietoa maata kaivamalla ja löytöjä tutkimalla.
Arkeologisen tutkimuksen esitöihin kuuluu historiallisiin lähteisiin ja aiempiin kaivaustietoihin tutustuminen. Turun paloa edeltävästä Turusta löytyy paljon historiallisia lähteitä.
– Tiedämme, että 1600-luvulla tässä on ollut talo, mutta emme tiedä varmasti, onko esiin kaivettu talo sama. Yritämme kaivausten avulla selvittää, kuinka vanha rakennus todella on. Rakennuksesta on olemassa palovakuutus vuodelta ennen Turun paloa, mutta kellareista mainitaan vain lukumäärä. Todellinen onnenpotku olisi päästä kaivamaan kellarin alempia kerroksia. Sieltä voisi löytyä jotain, jonka avulla voisimme selvittää rakennuksen ikää.
Mattilan lisäksi kaivauksilla työskentelee kaivausjohtaja ja kuukauden verran apuna ollut museoharjoittelija. Kolmena päivänä viikossa mukana on viisitoista vapaaehtoista. Heinäkuussa kenellä tahansa aikuisella on ollut mahdollisuus osallistua arkeologisille museokursseille, joilla on opeteltu arkeologisen tutkimuksen perusteita ja menetelmiä sekä osallistuttu käytännön kaivaustyöhön arkeologien ohjauksessa. Mattila vastaa yleisökaivauskursseista sekä vapaaehtoisryhmän pyörittämisestä.
– Työn parhaita puolia on sen monipuolisuus. Tykkään käytännön kaivaustyöstä ja ihmisläheisestä työstä. Haluaisin tulevaisuudessakin tehdä museotyötä ja tehdä osaltani arkeologisen perustutkimuksen tuloksia ja arkeologista ymmärrystä tutuksi tavallisille ihmisille.
”Arkeologia syntyy ihmisten elämästä. Tunkiokuopan löytäminen ei kuulosta kovin kummoiselta, mutta se antaa arvokasta tietoa.”
Museon sisäpihalla on kaivettu tänä kesänä kuukauden päivät. Työn alla on 1800-luvun puutarhakerros, mikä on arkeologian näkökulmasta melko tuoretta ainesta. Mattila innostuu samalla tavalla uudemmista ja vanhemmista maakerroksista.
– Kaivausten alussa löysin pallomeren pallon, joka on ollut maan alla 90-luvulta asti. Sekin oli itsessään kiinnostava löytö.
Monen harrastaja-arkeologin haaveena on tehdä löydöksiä, ja niitä on tänä kesänä riittänytkin. Kaivaukselta on löydetty muun muassa eläinten luita, keskiaikaista kivisavikeramiikkaa ja posliiniastioiden osia sekä 1800-luvun puutarhan maatuneita kantoja.
Mattila ei itse innostu esineistä, vaan hän pitää enemmän laajemmista ilmiöistä.
– Arkeologia syntyy ihmisten elämästä. Tunkiokuopan löytäminen ei kuulosta kovin kummoiselta, mutta se antaa arvokasta tietoa esimerkiksi siitä, mitä ihmiset ovat syöneet ja heittäneet pois. Viime kesän lempilöytöni oli tyhjä kuoppa. Jäi mysteeriksi, miksi joku oli kaivanut sen. Avoimeksi jääviä asioita voi pohtia, mutta en menetä yöunia niiden vuoksi.
Kun kaivaukset päättyvät elokuun lopussa, kaikkea tuskin on saatu kaivettua esiin. Keskeneräisyys ei Mattilaa haittaa. Se on työn puoli, joka on vain hyväksyttävä.
– Kentällä aika loppuu aina kesken. Kun ollaan löytämässä tai juuri löydetty jotain kiinnostavaa, on vaikea jättää työ kesken. Työpäivän päätyttyä tekisi vain mieli jäädä kaivamaan. Mutta kun kaivauslupa päättyy, en jää harmittelemaan vaan silloin työt jatkuvat kerätyn aineiston parissa, Mattila toteaa.
Aboa Vetus & Ars Nova arkeologiset museokurssit 20.7. asti. Yleisö voi tutustua kaivauksiin ilmaiseksi museon aukioloaikoina. Vapaaehtoisryhmän kaivauskesästään pitämään blogiin voi tutustua osoitteessa https://laajennetaanturkua.blog/.
Elina Mattila
Ikä: 28
Asuu: Turussa kahden marsun kanssa.
Koulutus: HuK arkeologia ja museologia. Valmistelee gradua Turun yliopistoon.
Työ: Työskentelee toista kesää yleisöarkeologina Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa.
Harrastukset: Työ ja opiskelu vievät tällä hetkellä niin paljon aikaa, ettei harrastuksille ei juuri jää aika. Tykkää tehdä käsitöitä ja askarteluja.
