Nuoren alttius luunmurtumille voi olla merkki vaarallisesta riskikäytöksestä
Nuorten elämään kuuluu usein raisuja tempauksia ja päihdekokeiluja, mutta pahimmassa tapauksessa riskikäyttäytyminen voi johtaa varhaiseen kuolemaan. Tutkimuksen mukaan nuorilla, joita on hoidettu sairaalassa luunmurtumien takia, on selvästi korkeampi riski kuolla ennenaikaisesti kuin muulla samanikäisellä väestöllä.
– Havaitsemamme suhteelliset kuolleisuusluvut olivat yllättävän suuret, summaa tutkimusryhmän jäsen, ortopediaan erikoistuva lääkäri Axel Somersalo. Tutkimus on osa hänen tekeillä olevaa väitöskirjaansa.
Aineisto perustuu Keski-Suomen keskussairaalan tapaturmaosaston potilasrekisteriin vuosilta 2002–2008. Potilaissa oli yli 700 erilaisten luunmurtumien takia hoidettavaa 16–30-vuotiasta. Kukaan heistä ei kuollut sairaalassa ollessaan.
Keskimäärin seitsemän vuotta kestäneessä seurannassa hoitojakson jälkeen ilmeni, että ryhmän kuolleisuus oli kuusinkertainen verrattuna muihin samanikäisiin. Heistä kuoli 23 miestä ja kuusi naista. Tutkijoiden mukaan kuolleisuusluku on todennäköisesti alakanttiin, koska siitä puuttuvat välittömästi kuolleet sekä yliopistosairaaloihin viedyt vakavimmin loukkaantuneet.
– Toki pitää muistaa, että valtaosa nuorista hoidettavista ei kuulu riskiryhmään, huomauttaa yleiskirurgian professori, vs. ylilääkäri Juha Paloneva Keski-Suomen keskussairaalasta.
Kuolemista puolet johtui itsemurhista sekä myrkytyksistä, lähinnä päihteiden käytöstä. Seuraavaksi tulivat liikenneonnettomuudet ja henkirikokset, joiden osuus kuolemista oli yhteensä kolmanneksen.
Itsemurhat ja päihteiden käyttö voidaan yhdistää masennukseen, liikenneonnettomuudet ja väkivaltaiset kuolemat impulsiivisuuteen. Psykiatrian professori Hannu Koposen mukaan riskikäyttäytymisen taustalla voivat olla myös erilaiset persoonallisuushäiriöt.
Tutkimuksen perusteella riskiryhmän ongelmiin kannattaisi puuttua aiempaa enemmän ja tarjota apua.
– Psykiatrista arviota pitäisi käyttää useammin myös sellaisissa tilanteissa, joissa välitön ongelma ei ole itsetuhoisuus vaan riskialtis käyttäytyminen ja impulsiivisuus. Sitä kautta voi päästä käsiksi korkeampaan riskiin menehtyä ennenaikaisesti.
Jo sairaalassa psykiatrian hoitohenkilöstö voi kartoittaa potilaan tilannetta ja viedä palloa eteenpäin esimerkiksi päihdehuollon puolelle. Usein ongelmana silti on, että potilas ei halua apua.
Koposen mukaan sairaalaan joutunut nuori voi kuitenkin olla tavallista vastaanottavaisempi avulle, kun toteaa, että humalaisen tuuri loppuu jossain vaiheessa.
– Osa tarttuu tilaisuuteen ja osa ei. Mutta jos kaikille tarjotaan apua, pitemmällä tähtäimellä useampi jää henkiin.
Tiettävästi aiemmin ei ole tutkimuksen keinoin selvitetty nuorten luunmurtumapotilaiden kuolleisuusriskiä.
– Murtumien jälkeisen kuolleisuuden tutkimuksessa on perinteisesti keskitytty lonkkamurtumien tutkimiseen. Syynä ovat niiden yleisyys ja terveydenhuoltojärjestelmää kuormittava vaikutus, Somersalo taustoittaa.
Tavallisuudesta poikkeavaa oli myös yhdistää psykiatrinen näkökulma ortopediaan eli lääketieteen alaan, joka erikoistuu luu- ja tukielinsairauksiin ja kirurgiaan. Paloneva kertoo, että aiheesta on luvassa myös jatkotutkimusta.
Tutkimus on julkaistu kirurgian alaan kuuluvassa Scandinavian Journal of Surgery -lehdessä.
Fakta
Itsetuhoisuus voi ilmetä monin tavoin
Luunmurtumien takia hoidettujen nuorten riski kuolla ennenaikaisesti on selvästi korkeampi kuin muiden samanikäisten, kertoo Keski-Suomen sairaalan potilaista tehty tutkimus.
Kuolemista 28 prosenttia johtui itsemurhista ja 24 prosenttia myrkytyksistä, joiden syynä olivat yleensä päihteet. Seuraavina tulivat liikenneonnettomuudet ja henkirikokset.
Riskikäyttäytyminen voi liittyä itsetuhoisuuteen, jota on kahdenlaista: epäsuoraa ja suoraa.
Epäsuora itsetuhoisuus voi olla pitkäaikaista, myös mielihyvää tuottavaa toimintaa, kuten päihteiden käyttöä, riskialttiita harrastuksia tai vaarallista käytöstä liikenteessä.
Suora itsetuhoisuus on itsensä tarkoituksellista vahingoittamista.
Suomessa itsemurha on yleisin nuorten miesten kuolinsyy.
Itsetuhoisuuteen tulee aina hakea ja saada apua.
Masentunut henkilö ei halua kuolla, mutta tuntee olevansa umpikujassa. Masennuksen helpottaessa kuolemantoiveetkin väistyvät.