Naisten on vaikeaa saada apua väkivaltaisuuteensa – suorittajan pakka voi hajota kuormituksen alla

Perheväkivaltaa käyttäneet naiset kokevat avun saamisen vaikeaksi, kertoo aiheesta väitöskirjan tehnyt terveystieteiden maisteri Pia Keiski. Keiskin väitöstutkimukseen osallistui yli 130 naista, jotka ovat hakeneet apua väkivaltaisuuteensa ehkäisevää väkivaltatyötä tekevästä Maria Akatemiasta.

– Naiset kokivat, että heidän on hankalaa saada apua, koska naisten väkivaltakäyttäytymistä ei ole tunnistettu. Jos apua on haettu, on usein puhe käännetty siten, että on kysytty miehen väkivaltakäyttäytymisestä. Meillä ajatellaan vielä voimakkaasti, että jos nainen käyttää väkivaltaa, se johtuu siitä, että mieskin käyttää, Keiski kertoo.

Maria Akatemian ehkäisevän väkivaltatyön vastaavan Hanna Kommerin mukaan 70 prosentilla heidän asiakkaistaan on alle kouluikäisiä lapsia. Viime vuonna heihin otti yhteyttä 170 naista, joista yli puolet kertoi olleensa väkivaltainen tai pelkäävänsä toimivansa väkivaltaisesti lastaan kohtaan.

– Yhden lapsen kanssa on vielä pärjätty, vaikka on tullut kuormitusta ja uusia tunteita. Toinen lapsi syntyy ja sen myötä tulee lisää kuormitusta ja valvomista. Sitten hermot alkavat mennä, tunteita on vaikeampi hallita ja oman käyttäytymisen huomaa olevan lapselle vahingollista, Kommeri sanoo.

– Äiti voi havahtua kovakouraisiin otteisiin: miksi haalari laitetaan aina kiireisenä aamuna kovakouraisesti päälle, miksi huudan pää punaisena?

Kommerin mukaan noin kolmasosa asiakkaista kertoo väkivallan kohdistuneen kumppaniin.

Keiskin mukaan moni naisista oli huomannut käyttävänsä henkistä väkivaltaa jo kauemmin, mutta sysäys avun hakemiseen tuli yleensä vasta väkivallan muututtua fyysiseksi. Keiskin mukaan henkisen väkivallan vakavuuteen tulisikin havahtua herkemmin.

– Henkisen väkivallan seuraukset ovat yhtä vakavia kuin fyysisen väkivallan, koska tunne-elämän häiriöitä korjataan tavalla tai toisella sitten myöhemmässä vaiheessa, Keiski kertoo.

Kommerin mukaan "suorittajien" kuormitus voi laukaista väkivaltaisen käytöksen.

– Voi olla, että lapsena ei ole saatu näyttää tunteita, kiukuta ja raivota. Lasten on pitänyt olla näkymättömiä, kilttejä ja reippaita. Meidänkin asiakasryhmässä on kilttejä ja reippaita tyttöjä, joista on kasvanut suorittajanaisia. Tavallaan se kuormitus ja elämän kokonaistilanne kääntyy jossain vaiheessa sellaiseksi, että se paketti hajoaa ja huomaa toimivansa väkivaltaisesti.

Keiski huomasi tutkimukseen osallistuneilla naisilla olevan yhdistäviä kokemuksia sekä lapsuuden että aikuisuuden ajalta.

– Monilla oli lapsuudessaan väkivaltakokemuksia sekä monenlaisia vaille jäämisen kokemuksia. Vanhemmat eivät ole voineet olla lapsen elämässä läsnä tai perheessä on ollut fyysistä tai psyykkistä sairastamista ja joillakin on ollut päihdeongelmia, Keiski kertoo.

– Aikuisuudessa naiset ovat monesti kokeneet väkivaltaa nykyisessä tai aiemmassa suhteessa.

Keiskin tutkimukseen osallistuneista 70 prosenttia on korkeakoulutettuja naisia, jotka kertoivat olevansa erittäin vaativia itseään kohtaan. Moni koki Maria Akatemian auttavan ryhmän vertaistuen tärkeäksi, koska he olivat luulleet olleensa ajatustensa kanssa yksin.

– Naiset oppivat hyväksymään sen, että he riittävät sellaisena kuin ovat. Moni myös kuvasi ikävien tunteiden tuntemisen pelottavaksi, uskallus niiden kokemiseen lisääntyi.